title
stringlengths 1
208
| text
stringlengths 13
227k
|
|---|---|
Amsterdam | Amsterdam on Alankomaiden pääkaupunki. Amsterdam on väkiluvultaan Alankomaiden suurin kaupunki. Vuonna 2022 siellä asui 910 146 asukasta eli noin joka 20. hollantilainen asuu Amsterdamissa. Yhteensä Amsterdamissa ja sitä ympäröivällä kaupunkialueella asuu noin 1 550 000 ihmistä eli vajaa kymmenesosa Alankomaiden asukkaista. Vaikka Amsterdam on Alankomaiden perustuslain mukaan maan pääkaupunki, sijaitsevat niin kuningashuone, hallitus, parlamentti kuin korkein oikeuskin sekä ulkomaiden diplomaattiset edustustot Haagissa. Amstel-joen suistoon 1100-luvulta alkaen rakennettu ja 1300-luvulta alkaen nopeasti kasvanut Amsterdam tunnetaan vanhoista taloistaan ja kauniista kanaaleistaan. Keskustan vanhat, puupaalujen varaan rakennetut rakennukset on suojeltu. Aikoinaan kaupungilla on ollut merkittävä rooli Itämeren, Pohjanmeren ja Välimeren välisessä kaupankäynnissä. Noin seitsemän metriä merenpinnan alapuolella sijaitseva Amsterdamin lentokenttä Schiphol on merkittävä tavaraliikenteen keskus ja liikennemäärältään Euroopan toiseksi suurin. Amsterdam on kuuluisa suvaitsevaisuudestaan ja kaupungista onkin muodostunut eurooppalaisen vapaamielisyyden vertauskuva. Punaisten lyhtyjen alue, kannabistuotteita myyvät coffee shopit ja monipuolinen yöelämä vetävät yhdessä kauniin arkkitehtuurin kanssa puoleensa runsaasti turisteja. Maantiede ja ilmasto Amsterdam sijaitsee Amstelin suistossa IJsselmeerin rannalla Alankomaiden Pohjois-Hollannin provinssissa. Kaupunki on tasaisella alankoalueella, ja osa siitä on merenpinnan tason alapuolella. Kaupunki on IJsselmeeriin kuuluvan IJ’n etelärannalla. Amsteljoki virtaa kaupungin läpi. Amsterdamissa vallitsee lauhkea meri-ilmasto. Sen läheisyys Pohjanmereen vaikuttaa voimakkaasti säätiloihin. Talvet ovat leutoja, kylmimpien kuukausien (tammi- ja helmikuun) keskimääräinen alin lämpötila on hiukan plussan puolella. Toisinaan sataa hiukan lunta ja joskus harvoin kanavat jäätyvät ja niillä voi luistella. Kesät ovat yleensä lämpimiä, harvoin kuumia, heinä- ja elokuun keskimääräinen ylin lämpötila on 20 ja 25 asteen välillä. Syksyt ovat sateisia, syys-, loka- ja marraskuussa sataa tyypillisesti yli 70 mm. Historia Amsterdamin paikalle rakennettiin ensimmäiset puutalot 1200-luvun alkupuolella. Kaupunki linnoitettiin suojaksi vihollisilta; Amstel-joki padottiin nykyisen Damin aukion kohdalta. Padon avulla pystyttiin säätelemään veden korkeuden lisäksi myös kauppaa, sillä se esti merikelpoisia aluksia purjehtimasta yläjuoksulle. Siksi rahti jouduttiinkin siirtämään paikallisiin aluksiin jatkokuljetusta varten. Näin asukkaat saivat tästä koituneet tulot itselleen. Vuonna 1275 Amsterdam sai Hollannin kreiviltä oikeuden kuljettaa rahtia Amstel-joella ilman tulleja, ja sen seurauksena kyseisen joen kauppa monopolisoitui. Amsterdamin mahti kaupankäynnissä vain kasvoi, kun se pystyi viemään yhä useampaa tuotetta muualle Eurooppaan vapaasti, esimerkiksi olutta. Kauppa laajeni ja 1300- ja 1400-luvuilla kaupungin asukasluku kasvoi nopeasti. Se kuitenkin kärsi tuhoisista tulipaloista vuosina 1421 ja 1452, jotka hävittivät suuren osan kaupunkia. Sen seurauksena puurakentaminen kiellettiin ja ensisijaiseksi rakennusmateriaaliksi tuli tiili. 1400-luvulla hallitsijasukujen väliset avioliitot johtivat siihen, että valtaan tuli maassa Espanjan Kaarle V, joka hallitsi myös Itävaltaa. Espanjan hallinta-aika oli erittäin julmaa. Tärkeänä kauppasatamana Amsterdam kuitenkin säästyi pahimmalta sorrolta ja väkivallalta. Sen väkiluku kolminkertaistui, kun sinne muutti pakolaisia muualta valtakunnasta, myös juutalaisia Portugalista. Jean Calvinin oppien juurruttua maahan Espanja alkoi kurittaa harhaoppisia. Damin aukiolla taas järjestettiin paavin vastaisia mielenosoituksia. Katoliset Espanjan johtajat kielsivät lopulta kalvinismin ja protestanttien vainoaminen jatkui. Vuonna 1578 amsterdamilaiset ryhtyivät kapinaan ja häätivät paavin kannattajat pois kaupungista. Katolisia kirkkoja hävitettiin ja katolisia käännytettiin protestanteiksi. |
Algebrallinen luku | Algebrallinen luku tarkoittaa sellaista reaali- tai kompleksilukua , joka on kokonaislukukertoimisen polynomin nollakohta eli toteuttaa yhtälön . Polynomin aste tulee olla positiivinen, jolloin vähintään yksi kertoimista poikkeaa nollasta. Jos vain poikkeaa nollasta, on kyseessä vakiofunktio, joka ei täytä edellä mainittua ehtoa. Yleensä algebrallinen luku on kompleksinen, mutta tietyillä ehdoilla se voi olla myös reaalinen, rationaalinen tai kokonainen. Polynomia, jonka korkeimman asteen termin kerroin on ja muut kertoimet ovat kokonaislukuja, kutsutaan pääpolynomiksi. Pääpolynomin nollakohtaa kutsutaan algebralliseksi kokonaisluvuksi tai kokonaiseksi algebralliseksi luvuksi. Määritelmästä seuraa algebran peruslauseen mukaisesti, että polynomin nollakohdan avulla voidaan päätellä sen yhden tekijän olevan binomi . Algebralliseen lukuun voidaan liittää useita polynomeja, joissa on tämä tekijä. Sitä polynomia, jonka aste on matalin, kutsutaan minimaalipolynomiksi. Minimaalipolynomin aste on samalla algebrallisen luvun aste. Voidaan todistaa, että algebrallisen luvun minimaalipolynomi on yksikäsitteinen ja että minimaalipolynomi on aina tekijänä muissa luvun polynomeissa. Lisäksi minimipolynomi on aina jaoton. Samaan polynomiin liittyvät algebralliset luvut ovat toistensa konjugaatteja. Johdanto Merkintä Algebrallisten lukujen joukkoa merkitään joskus tai . Niitä kompleksilukuja, jotka eivät ole algebrallisia lukuja eli , kutsutaan transkendenttiluvuiksi. Algebrallinen yhtälö Algebrallisen yhtälön juuret ovat algebrallisia lukuja. Algebrallinen yhtälö muodostetaan laskettaessa polynomin nollakohtia eli missä Joskus yhtälön ensimmäisen termin kerroin jaetaan molemmista puolista pois, jolloin saadaan pääpolynomin yhtälö ja jonka kertoimet ovat rationaalilukuja Koska yhtälön molemmat puolet voi kertoa luvulla , voidaan algebrallisen yhtälön kertoimiksi sallia myös rationaaliluvut. Esimerkkejä algebrallisista yhtälöistä ja -luvuista Luvun voi todeta algebralliseksi, jos keksii sille rationaalilukukertoimisen polynomiyhtälön, jonka juuri luku on. Luvun asteen voi päätellä retusoimalla polynomin tekijöitä. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä lukuisasta soveltamiskentästä. Ensimmäisen asteen luvut Jos polynomi kerroin , saadaan pääpolynomi. Tämän polynomin algebralliset luvut ovat kokonaislukuja, joiden aste on 1. Tällöin voidaan merkitä . Kaikki rationaaliluvut ovat algebrallisia lukuja, jotka toteuttavat 1. asteen polynomiyhtälön Tästä nähdään, että . Toisen asteen luvut Erilaisia esimerkkejä: Kokonaislukujen juuriluvut ovat pääpolynomin nollakohtina toisen asteen algebrallisia kokonaislukuja, jotka ovat lisäksi toistensa konjugaatteja. Irrationaalinen on toista astetta oleva algebrallinen luku, sillä se on algebrallisen yhtälön juuri. Kokonaislukukertoimisen toisen asteen polynomiyhtälön kaikki ratkaisut ovat algebrallisia lukuja. Joukossa on myös paljon erilaisia irrationaaliratkaisuja. Kultainen leikkaus on luku joka on polynomin nollakohta. Imaginaariyksikkö on toista astetta oleva algebrallinen luku, sillä se toteuttaa yhtälön . Muita algebrallisia lukuja Kaikki luvut, jotka saadaan polynomin kertoimista peruslaskutoimituksilla ja n-asteisella juurenotolla, ovat algebrallisia lukuja. Trigonometriset funktiot, joiden argumenttina olevalla :llä on rationaalikerroin, ovat algebrallisia lukuja. Esimerkiksi jokainen algebrallinen luku , ja on minimaalipolynomin nollakohta. Tämä tekee luvuista toistensa kolmannen asteen konjugaatteja. Myös luvut , , ja ovat minimaali- ja pääpolynomin nollakohtia ja ovat toistensa neljännen asteen konjugaatteja ja algebrallisia kokonaislukuja. Algebrallisten lukujen yleisiä ominaisuuksia pienoiskuva |
Au | Au tarkoittaa seuraavia: Afrikan unioni, AU, 53 Afrikan valtion muodostama yhteistyöjärjestö Alastaron Urheilijat, AU, suomalainen urheiluseura Alavuden Urheilijat, AU, suomalainen urheiluseura aliupseeri, au, sotilasarvoltaan upseereiden ja miehistön väliin sijoittuva sotilasjohtaja astronominen yksikkö, tunnus AU, au, a.u. tai ua, englannin sanoista astronomical unit, Maan keskimääräinen etäisyys Auringosta au, äänitiedostomuoto Au, Sydän, sydän -yhtyeen albumi Au, kunta Sveitsissä, Sankt Gallenin kantonissa Auran rautatieasema, liikennepaikkalyhenne Au, rautatieasema Suomessa avioliiton ulkopuolella, au., avioliiton ulkopuolella syntyneestä lapsesta käytettävä merkintä kaupungin vuonna, a.u., latinan sanoista anno urbis, vuosiluvun lisämerkintä, jonka pohjana on Rooman perustamisajankohta |
Alankomaat | Alankomaat eli Hollanti on maa ja itsenäinen valtio, joka sijaitsee pääosin läntisessä Euroopassa, Pohjanmeren rannalla. Lisäksi Alankomaiden Karibia käsittää kolme Alankomaihin kuuluvaa saarta; Bonaire, Saba ja Sint Eustatius. Yhdessä Curaçaon, Sint Maartenin ja Aruban kanssa Alankomaat muodostaa Alankomaiden kuningaskunnan. Euroopassa Alankomaat rajoittuu idässä Saksaan, etelässä Belgiaan ja pohjoisessa sekä lännessä Pohjanmereen. Maan pinta-ala on . Väkiluku oli vuoden 2021 lopussa 17,6 miljoonaa. Maan pääkaupunki on Amsterdam, mutta valtionhallinto sijaitsee Haagissa, joka on asukasluvultaan maan kolmanneksi suurin kaupunki. Maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Rotterdamissa on Euroopan suurin konttisatama. Maan neljänneksi suurin kaupunki on Utrecht. Maan tiheimmin asuttua aluetta, johon kuuluvat Amsterdamin, Rotterdamin, Haagin ja Utrechtin kaupungit sekä niiden ympäristö, kutsutaan Randstadiksi. Maantieteellisesti Alankomaat on ainutlaatuinen, sillä lähes kolmasosa siitä sijaitsee merenpinnan tason alapuolella. Puolet väestöstä asuu merenpinnan tason alapuolella tai 350 kilometriä pitkällä rannikolla. Alankomaita kutsutaan usein myös nimellä Hollanti, joka tarkasti ottaen tarkoittaa kahta maakuntaa, Etelä- ja Pohjois-Hollandia, jotka kuuluvat maan kahteentoista maakuntaan. Kotimaisten kielten keskuksen ohjeiden mukaan Hollanti on suomen kielessä käytössä oleva nimitys samaan tapaan kuin Alankomaat. Maan kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten keskuksen mukaan alankomaalaiseksi tai hollantilaiseksi. Alankomaat on yksi Euroopan unionin perustajajäsenistä. Belgian ja Luxemburgin kanssa se muodostaa niin sanotut Benelux-maat. Maantiede pienoiskuva |
Luettelo alkuaineista | Tämä on luettelo tunnetuista alkuaineista. (OIJaI Dubnassa ja Lawrence Livermoren laboratorio) Mc moskovium 115 2003 Oganesjan ym. (OIJaI Dubnassa ja Lawrence Livermoren laboratorio) U uraani 92 238,02891(3) 18,97 1 132,4 3 818 1789 Klaproth Ubn unbinilium 120 Ubu unbiunium 121 Uue ununennium 119 V vanadiini 23 50,9415(1) 6,09 1 890 3 380 1801 W volframi 74 183,84(1) 19,26 3 407 5 927 1783 Elhuyarin veljekset Xe ksenon 54 131,293(6) 0,00449 −111,9 −107 1898 Ramsay ja Travers Y yttrium 39 88,90584(1) 4,47 1 523 3 337 1794 Gadolin Yb ytterbium 70 173,045(10) 6,97 824 1 193 1878 Zn sinkki 30 65,38(2) 7,14 419,6 907 tuntematon Zr zirkonium 40 91,224(2) 6,51 1 852 4 377 1789 Klaproth Katso myös Jaksollinen järjestelmä Huomautukset Lähteet * Alkuaineista kemiallisen merkin mukaan Alkuaineista kemiallisen merkin mukaan Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit |
Aleksis Kivi | Aleksis Kivi (oik. Alexis Stenvall;Kivien nimet. Aristoteleen kantaapää. Yle.fi 10. lokakuuta 1834 Nurmijärvi – 31. joulukuuta 1872 Tuusula) oli suomalainen kirjailija. Kivi kirjoitti kansallisromaanin aseman saavuttaneen romaanin Seitsemän veljestä (1870), näytelmiä, kuten Nummisuutarit (1864), ja runoja.Suuri henkilökirja 2001, s. 336. Kiven teksteissä on sekä romanttisia että realistisia piirteitä. Kivi kykeni luomaan usealla kirjallisuuden alalla korkeatasoisen tuotannon aikana, jolloin suomenkielisen kirjallisuuden perinnettä, kansanrunoutta lukuun ottamatta, ei ollut olemassa. Kivi oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija.Suomalainen tietosanakirja 1990, s. 307–308. 1900-luvun alun Kivi-renessanssista alkaen hän on ollut Suomen kansalliskirjailija. Useita Aleksis Kiven runoja ja teoksiin sisältyviä laulutekstejä on sävelletty lauluiksi. Näitä ovat muun muassa ”Onnelliset”, ”Keinu”, ”Metsämiehen laulu”, ”Oravan laulu”, ”Sydämeni laulu”, ”Seitsemän miehen voima” ja ”Mitä minä huolin”. |
Anna-Leena Härkönen | Anna-Leena Mirjami Härkönen (s. 10. huhtikuuta 1965 Liminka)Kuka kukin on 2007, Otava 2006 on suomalainen kirjailija, näyttelijä ja käsikirjoittaja, joka alkujaan tuli tunnetuksi esikoisromaanistaan Häräntappoase (1984). Ura Kirjailijana Härkönen sai paljon julkisuutta jo esikoisromaanillaan Häräntappoase, joka ilmestyi vuonna 1984 hänen ollessaan Kempeleen lukion toisella luokalla. Kirja palkittiin samana vuonna J. H. Erkon esikoispalkinnolla. Härkönen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1985. Häräntappoaseesta on tehty myös kaksi televisiosarjaa 1989 ja 2021 sekä teatterisovitus. Ne käsittelevät usein nuorten kaupunkilaisten elämänpiiriä, heidän parisuhteitaan tai miesten ja naisten välisiä eroja. Naisena olemista Härkönen kuvaa kolumneissaan itseironisesti ja kärjistetysti. Mukana on myös huvittavia arkielämän sattumuksia. Härkönen on kirjoittanut myös omaelämäkerrallisia teoksia. Vuonna 2001 julkaistiin äitiydestä kertova Heikosti positiivinen ja vuonna 2005 Loppuunkäsitelty, joka käsittelee Härkösen sisaren Killin itsemurhaa. Vuonna 2014 julkaistiin Kirjakauppaliiton kustantama kampanjateos Takana puhumisen taito, jota oli saatavilla vain kansainvälisenä Kirjan ja ruusun päivänä 23. huhtikuuta 2014 sekä kaksi päivää sen jälkeen. Näyttelijänä Härkönen opiskeli näyttelijäksi Teatterikorkeakoulussa ja Tampereen yliopiston näyttelijätyön laitoksella. Hän valmistui teatteritaiteen kandidaatiksi vuonna 1989.Anna-Leena Härkönen Kirjasampo.fi:ssä Näyttelijänä Härkönen nousi julkisuuteen Mikko Niskasen elokuvan Mona ja palavan rakkauden aika (1983) kautta. Siinä hän näytteli nuorta lukiolaistyttöä, joka löytää Jeesuksen. Vuonna 1988 Härkönen näytteli nimiosan Minna Canthin näytelmään Anna Liisa perustuvassa Tuija-Maija Niskasen ohjaamassa televisioelokuvassa (1988). Härkönen tunnetaan myös Liisa Metsolan roolistaan televisiosarjassa Metsolat (1993–1995). 2000-luvulla Härkönen on näytellyt sivuosia esimerkiksi elokuvissa Kuutamolla (2002), Tyttö sinä olet tähti (2005) ja Onnen varjot (2005). Käsikirjoittajana Härkönen on käsikirjoittanut niin televisiosarjoja kuin elokuviakin. Pääosan esittäjän lisäksi Härkönen oli käsikirjoitusryhmän jäsen ensimmäisessä elokuvassaan Mona ja palavan rakkauden aika (1983). Vuonna 1996 esitettiin Härkösen ja Pekka Milonoffin käsikirjoittama 12-osainen televisiosarja Vuoroin vieraissa, joka oli huumorilla höystetty tarina pettämisestä. Härkönen käsikirjoitti myös televisioelokuvan Tähtikeinu (2003), joka kertoo Eino Leinon ja L. Onervan suhteesta. Leinoa näytteli Vesa-Matti Loiri ja L. Onervaa Härkönen itse. Hän käsikirjoitti myös Claes Olssonin ohjaaman ihmissuhde-elokuvan Onnen varjot (2005). Muita Härkösen käsikirjoituksia ovat tv-elokuva Pullahiiri (1989), tv-sarja Kuumia aaltoja (2003) sekä näytelmä Naisten juomaa (2005). Vuonna 1977 Härkönen käsikirjoitti 12-vuotiaana kuvauksen perheensä joulunvietosta Kempeleessä. Tästä on olemassa TV-ohjelma Anna-Leenan jouluaatto (1978). Sanoittajana Härkönen on tehnyt myös lauluntekstejä monille eri artisteille, esimerkiksi Petri Laaksoselle, Essi Wuorelalle ja Laura Närhelle. Lisäksi hän on vieraillut kahdella levyllä Hullut mielenterveyden puolesta ja Omin päin laulajana ja sanoittajana. Sävelletyistä laulunteksteistä osa on julkaistu kirjoissa Jos joku kysyis multa ja Vääränlainen mies. Yksityiselämä Härkönen ja Olli Turunen erosivat vuonna 2006. Syyskuussa 2009 hän meni naimisiin kirjailija Riku Korhosen kanssa. Härkönen ja Korhonen erosivat maaliskuussa 2020. Härkösellä on yksi poika. Teokset Romaanit Kolumnikokoelmat Novellikokoelmat Omaelämäkerralliset teokset Muut teokset Käsikirjoitukset Anna-Leenan jouluaatto, televisioelokuva, TV2, 1978 Pullahiiri, tv-elokuva, TV2, 1989 Vuoroin vieraissa, 12-osainen televisiosarja, TV1, 1997 (yhdessä Pekka Milonoffin kanssa) Tähtikeinu, tv-draama, TV1 Kotikatsomo, 2003 Kuumia aaltoja, 15-osainen televisiosarja, MTV3, 2003 Onnen varjot, elokuva (ensi-ilta 11. helmikuuta 2005) Naisten juomaa, näytelmä (ensi-ilta 6. elokuuta 2005, ja tusinan verran muita naisia mukana kirjoittamassa), KOM-teatteri Filmografia Elokuvat Mona ja palavan rakkauden aika, 1983 – Liisa, ”Mona” Muistojeni albumi, 1985 Linna, 1986 – Amalia Anna Liisa, 1988 – Anna Liisa Kultainen Koskelo, 1989 – Naavisneito Kultainen vasikka, 1992 – Katri Tuomas Murasen rikos, 1994 – Anu Tie naisen sydämeen, 1996 – baarityttö Sylvin kamari, 2000 – Marja-Liisa Vartio Young Love, 2001 – mallitoimiston johtaja Kuutamolla, 2002 – Anna Tähtikeinu, 2003 – L. Onerva Onnen varjot, 2005 – Titta Tyttö sinä olet tähti, 2005 – Hilkka Suden arvoitus, 2006 – Vellun äiti Napapiirin sankarit, 2010 – reseptionisti Vares – Pimeyden tango, 2012 – Olga Napapiirin sankarit 2, 2015 – reseptionisti Veljeni vartija, 2018 – Cheekin äiti Varasto 2, 2018 – henkilöstöpäällikkö Teräsleidit, 2020 – autonkorjaaja Vuosisadan häät, 2021 – Ulla Televisiosarjat Painajainen, 1988 – Nina Sundell Metsolat, 1993–1995 – Liisa Metsola Vuoroin vieraissa, 1997 – karaokelaulajatar Elämän suola, 1997–1998 – Päivi Kärnä Parhaat vuodet, 2000–2002 – Saga Abrahamson Hovimäki, 2003 – Lilli Lindhof Kuumia aaltoja, 2003 – Vuokko Tahdon asia, 2004 – avioliittoleirin ohjaaja Harvoin tarjolla, 2008 – Anni Alavus Helppo elämä, 2010 – Teija Holmström Maailma on valmis, 2012 – Anni Alavus Kiiltokuvia, 2014 – Ulla Stenius Downshiftaajat, 2015–2020 – Marja-Liisa Jalonen Putous, 2018 – ilkeä opettaja Härölä, 2018 – Anna-Leena Härkönen Häräntappoase, 2021 – Hilja Nyyssölä Mädät omenat, 2021 – Alaska Roba, 2021 – oikea Mona Pohjolan laki, 2023 – Erja Pohjola Palkintoja J. H. Erkon palkinto 1984 Kiitos kirjasta -mitali 1985 Oulun läänin taidepalkinto 1985 Suuren suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinto 1991, 1994 ja 1998 Helsingin seudun mielenterveysseuran tunnustuspalkinto 2005 Veijo Meri -palkinto 2014 Suomi-palkinto 2017Ministeri Terho myönsi Suomi-palkinnot Lähteet Aiheesta muualla Skriver våra moderna prosaister in sig i litteraturhistorien?! På spaning efter blivande klassiker. Anna-Leena Härkönen Prosak-proosaklubilla 12.4.2016, Kirjastokaista-video Yle Areena. Ajankohtainen kakkonen (1984): Anna-Leena Härkönen (video) Yle Areena. Aamun kirja (2014): Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein (video) Yle Areena. Arkistovieraana (2017): Anna-Leena Härkönen (video) Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Suomalaiset näyttelijät Luokka:Suomalaiset elokuvakäsikirjoittajat Luokka:Suomalaiset televisiokäsikirjoittajat Luokka:Suomalaiset sanoittajat Luokka:Vuonna 1965 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit |
Arabia | Arabia tarkoittaa seuraavia asioita: arabia, afroaasialainen kieli Arabian niemimaa eli Arabia, niemimaa Aasian länsiosassa Arabia, entinen keramiikkatehdas Helsingissä, nykyinen Fiskars Groupin omistama kodintuotebrändi Arabia, Helsingin osa, jossa nykyisin sijaitsee Arabianranta Arabia, kauppakeskus Arabianrannassa Arabia Petraea eli Arabia, Rooman valtakunnan provinssi Katso myös Arabian laatta, Arabian niemimaan alueella oleva litosfäärilaatta arabimaailma (Arabiaa laajempi maantieteellinen käsite) Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit |
Andy McCoy | Antti Hulkko (s. 11. lokakuuta 1962 Pelkosenniemi), taiteilijanimeltään Andy McCoy, on suomalainen rock-muusikko. Hän oli Hanoi Rocks -yhtyeen kitaristi, taustalaulaja ja pääasiallinen lauluntekijä. Lisäksi McCoy tunnetaan muun muassa ensimmäisen suomalaisen levyttäneen punkyhtyeen Briardin ja Pelle Miljoona Oy:n ensimmäisen kokoonpanon kitaristina. McCoy on myös tunnettu värikkäänä ”elämäntaparokkarina”. Hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke maaliskuussa 2024. Elämä Varhaiset vaiheet Antti Hulkko syntyi Pelkosenniemellä. Perheeseen kuuluivat isän ja äidin ja Antin lisäksi Ilkka-isoveli ja vuonna 1967 syntynyt sisko. He asuivat Pelkosenniemellä, Kemijärven Tohmossa ja Oulussa. Myöhemmin perhe muutti Tukholmaan isän työn vuoksi.Parikka, Raija: "Iltalehti – "Ei pisaraakaan mustalaisverta. ", 25.9.1999 Hulkko on itse kertonut käyttäneensä alkoholia ja kannabista jo 9-vuotiaana ja raakaoopiumia 16-vuotiaana. Andy McCoyn synnyinkunta Pelkosenniemi paljasti patsaan pojalleen heinäkuussa 2009. Mäntypuisen patsaan veisti McCoyn setä Matti Hulkko.YLE uutiset: Andy McCoyn patsas julkistettiin (25.7.2009), haettu 25.7.2009 Antti Hulkon serkku on lähes saman ikäinen entinen maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Petri Hulkko. Musiikkiuran alku Hulkko oli kiinnostunut etenkin piirtämisestä, mutta Tukholmassa musiikki sai yhä suuremman merkityksen. Hulkon perheen naapurissa asui ruotsalainen naisjuristi, jonka mies oli jamaikalainen. Näiden pojalta Hulkko oppi englannin kielen. Hulkko oppi pian myös ruotsin kielen ja kitaran soiton. Hulkko alkoi Tukholmassa käyttää etunimenään ”Andy”.The first Hanoi Rocks Website Näitä nimiä jaettiin sittemmin Hanoi Rocksin jäsenten kesken. Vuonna 1976 Risto Hulkko sai työpaikan Helsingissä ja perhe muutti takaisin Suomeen. Syksyllä Hulkko aloitti opintonsa Helsingissä Botby Högstadieskolanissa (ent. Östra Svenska Läroverket), jossa hän pian tutustui 13-vuotiaaseen kitaristiin Jan Stenforsiin. Hulkko on itse väittänyt, että hänelle paluumuutto Suomeen oli kulttuurishokki, eikä hän enää kunnolla osannut suomen kieltä. Ongelma oli sekin, että koulussa hän puhui riikinruotsia, kun taas muut puhuivat suomenruotsia. Hulkko harrasti jalkapalloa, jonka harrastuksen hän oli aloittanut jo Tukholmassa. Hulkko ei menestynyt koulussa kovin hyvin. Hän oli suomen kielen tukiopetuksessa, eivätkä häntä kiinnostaneet kuin taideaineet ja englanti. Koulu jäi yhä enemmän sivulle, kun Hulkko ja Stenfors olivat muodostaneet kitaraduon ja soittelivat koulun juhlissa ja tapahtumissa. Samoihin aikoihin Matti Fagerholm, Hulkko ja Jesu Hämäläinen ja joku muu muodostivat yhtyeen nimeltä Bolin. Vuonna 1976 Andy Hulkon veli Ilkka Hulkko perusti Pete ”Räkä” Malmin kanssa punk-yhtyeen Briard. Malmi sai järjestettyä Briardin Linnanmäen vuoden 1977 kesäkauden päättäjäisjuhlien esiintyjäksi 1 400:lle ihmiselle. Konsertin jälkeen Finnlevyn Robbie Lindberg tuli tarjoamaan leyvytyssopimusta. Hulkko oli tällöin vasta 15-vuotias.Toimittajan tieto Scandal-lehdessä maaliskuussa 1985 Briardista tuli Suomen ensimmäinen levyttänyt punk-yhtye singlellään I Really Hate Ya / I Want You Back. Briardin alkuaikoina Hulkko käytti taiteilijanimeä Andy von Hulkko.McCoy, Andy: "Sheriffi McCoy. WSOY, 2001 Kun Hulkko oli Tukholmassa ensimmäisen Briard-singlen julkaisun aikaan, levy-yhtiön edustajat Helsingissä kysyivät Pete Malmilta soolokitaristin nimeä. Pete Malmi vastasi tällöin: ”Real McCoy, se on se mitä se on, se on ehtaa kamaa se jäbä.” Kun Hulkko tuli takaisin Tukholmasta Helsinkiin, Briardin ensimmäiseen singleen oli jo painettu nimi Andy McCoy. Pete Malmin keksimää ja painattamaa nimeä ei enää lähdetty muuttamaan. Hulkko sai suoritettua peruskoulunsa, mutta ei jatkanut lukioon. Hän meni koulun jälkeen töihin erääseen siivousyhtiöön ja kävi pari kuukautta Vapaata Taidekoulua. Vuonna 1980 McCoyta pyydettiin kahteen yhtyeeseen, Pave Maijasen Mistakesiin ja Pelle Miljoonan juuri kokoamaan Pelle Miljoona Oy:hyn. McCoy päätyi jälkimmäiseen Johannan johtajan Atte Blomin vihjattua Pelle Miljoonan tekevän pian läpimurron. Blom oli oikeassa, ja McCoy sai jo 17-vuotiaana ensimmäisen kultalevynsä Pelle Miljoona Oy:n suomirockin menestysalbumista Moottoritie on kuuma.McCoy, Andy: "Sherriffi McCoy. WSOY, 2001 Vuonna 1979 McCoyn lähdettyä Briardista Pelle Miljoona Oy:hyn hänen tilalleen kitaristiksi tuli Jan Stenfors. Vuosina 1978–1980 Fagerholm ja McCoy tekivät yhteistyötä Maukka Perusjätkän ja Ralf Örnin hankkeissa. Musiikkivideoilla ”Säpinää” ja ”Vaatteet (on mun aatteet)” näkyvät Fagerholm soittamassa saksofonia ja McCoy kitaraa. Fagerholm, Stenfors ja McCoy viettivät vuosina 1977–1980 aikaa punkkareiden ja rokkareiden suosimassa Kill Cityssä. Vuonna 1979 Matti Fagerholm oli koonnut McCoyn vaikutuksella yhtyeen Hanoi Rocks. Yhtyeessä soitti jo McCoyn ystävä Stenfors. Alkuvuonna 1980 Andy McCoy muutti taiteilijanimekseen Andy Suicide ja antoi Hanoi Rocksissa soittavalle Jan Stenforsille taiteilijanimen Nasty McCoy. Ensimmäisen Hanoi Rocksin kokoonpano ei ollut pitkäikäinen, ja Hulkko eli Suicide oli vain sen taustavaikuttaja. Hulkko oli keksinyt yhtyeen nimen Monroen kanssa 14-vuotiaana yhdistämällä Johnny Thundersin kappaleen "Chinese Rocks" heroiinia tarkoittavan nimen ja pinkkiä Vietnamissa jalostettua heroiinia tarkoittavan ilmaisun Hanoi rocks. Hulkko ja Fagerholm päättivät elokuun tienoilla 1980 koota kesällä hajonneen Hanoi Rocksin uudella kokoonpanolla. Andy McCoy erosi juuri ennen syksyn kiertuetta erittäin suositusta Pelle Miljoona Oy:stä ja muutti Stenforsin ja Fagerholmin kanssa Tukholmaan. Hulkko otti uudelleen nimekseen Andy McCoy ja Stenfors sai nimen Nasty Suicide. Samoihin aikoihin Fagerholm otti nimekseen Michael Monroe, jonka sukunimi oli aiemmin ollut Hulkon käytössä. Kun McCoy kadotti basistiksi kaavaillun ruotsalaisen Björne Fröbergin puhelinnumeron, McCoy pyysi Pelle Miljoona Oy:n Sami Takamäkeä yhtyeeseen. McCoy nimesi Sami Takamäen Sam Yaffaksi, koska tämä näytti hänen mielestään appelsiinilta. Rumpaliksi löydettiin Michael Monroen ja McCoyn vanha tukholmalainen ystävä Jesper Sporre, joka sai taiteilijanimekseen Gyp Casino. Hanoi Rocks Hanoi Rocksin ensimmäinen single vuodelta 1980 I Want You / Kill City Kills oli alun perin suunniteltu McCoyn ensimmäiseksi soololevyksi. Suuren osan Hanoi Rocksin alkuaikojen kappaleista McCoy oli säveltänyt ja sanoittanut jo ennen kyseistä yhtyettä. McCoysta tulikin yhtyeen pääasiallinen sanoittaja ja laulujen tekijä. Tosin McCoylla oli tapana ottaa kaikki Hanoi Rocksin kappaleet omiin nimiinsä, vaikka ne olisivatkin olleet bändin yhdessä hiomia tai pääasiassa esimerkiksi Michael Monroen tekemiä. Andy McCoy asui vuodet 1981–82 yhdessä muun yhtyeen kanssa Tukholmassa, josta muutti kesäkuussa 1982 Lontooseen. Vuosina 1981–85 McCoy kiersi yhä suurempaa suosiota saavuttaneen Hanoi Rocksin kanssa kolmella mantereella. Hanoi Rocksin jälkeen Vuodet 1985–1989 Elokuussa 1985 Hanoi Rocksin viimeinen kokoonpano (Andy McCoy, Nasty Suicide, Timo Kaltio, Terry Chimes) perusti McCoyn ja Suiciden johdolla Cherry Bombzin, jonka laulajaksi otettiin Toto Coelo -yhtyeessä vaikuttanut Anita Chellamah. Glam rock ja glam punk -linjalla jatkanut Cherry Bombz sai huomiota Hanoi Rocksin perijänä. Cherry Bombz esitti monia Hanoi Rocksin kappaleita, joita ei ollut ehditty levyttää Hanoi Rocks -albumeille. Ensimmäinen kokoonpano ehti levyttää Britanniassa alun perin julkaistun 7" singlen Hot Girls In Love / Feline Feeling ja Japanissa sekä Yhdysvalloissa julkaistun EP:n Hot Girls In Love / 100 Degrees In The Shade / Feline Feeling / Oil & Gasoline. Lisäksi yhtyeen piti levyttää kokonainen LP, mutta rahat eivät riittäneet kuin ”mini-LP:hen” eli käytännössä EP:hen The Cherry Bombz, joka sisälsi samat kappaleet kuin aiemmin julkaistu EP, lisättynä vain kappale ”Pin-Up Boy”. Loppuvuoden 1985 yhtyeessä jäsenenä ehtinyt olla Timo Kaltio korvattiin vuoden 1986 alusta lähtien Dave Tregunnalla (Lords of the New Church, Sham 69). Tämä kokoonpano ehti julkaista 7" singlen House Of Ecstasy / Declaration, EP:n House of Ecstasy / Declaration / Countryfield Inner City Blues /Running (Back To Your Lover) ja live-LP:n Coming Down Slow, joka julkaistiin vuonna 1987 yhtyeen jo hajottua. Lisäksi syntyivät vielä keikkavideot ”Hot Girls In Love” ja ”Live At The Marquee” ja kokoelmakasetti ”100 Degrees In The Shade” 1986. Yhtye ehti kiertää Yhdysvalloissakin, mutta syksyllä 1986 yhtye hajosi, kun McCoy antoi Chellamahille potkut. Yhtye oli jo kauan ollut tyytymätön laulajattareensa. |
Aurinko | Aurinko Keskietäisyys Maasta 1,4960×108 km Näennäinen kirkkaus −26,8m Absoluuttinen kirkkaus 4,8M Spektriluokka G2V Väri-indeksi B-V 0,65 Päiväntasaajan halkaisija 1 392 000 km109 × Maa Säde päiväntasaajalla 696 000 km Pinta-ala 6,09×1012 km² Tilavuus 1,41×1027 m³ Massa 1,9891×1030 kg333 400 × Maa Painovoiman aiheuttama putoamiskiihtyvyys pinnalla 274 m/s² Mikroturbulenssi (pyörteisyys) 1,20 ± 0,05 km/s Luminositeetti 3,9×1026 WTähtitieteen perusteet 2016, s. 376. Pyörähdysaika ekvaattorillaleveydellä 60°25 vrk29 vrk Kiertoaika Linnunradankeskustan ympäri 226 000 000 v vetyäheliumiahappeahiiltärautaaneoniatyppeäpiitämagnesiumiarikkiä 73,46 %24,85 %0,77 %0,29 %0,16 %0,12 %0,09 %0,07 %0,05 %0,04 % Aurinko (symboli: |
Avaruus (täsmennyssivu) | Avaruus voi viitata seuraaviin asioihin: avaruus, pääosin tyhjiön muodostama osa maailmankaikkeutta Maan ilmakehän ulkopuolella fysikaalinen avaruus, klassisessa fysiikassa tila, jossa sijaitsevat kaikki materiset kappaleet avaruus, matematiikassa joukko, jolla on jokin rakenne Avaruus, Radiopuhelimet-yhtyeen albumi vuodelta 1997 Avaruus, suomenkielinen käännöskappale vuonna 1982 valmistuneen animaatioelokuvan Lumiukko tunnussävelmästä Walking in the Air |
Avoin joukko | Avoin joukko on topologian keskeisin peruskäsite.Suominen & Vala: s. 1–2 Avoimien joukkojen avulla voidaan suoraan määritellä muun muassa topologian keskeiset käsitteet raja-arvo, jatkuvuus ja yhtenäisyys. Avoimen joukon käsite on eräänlainen reaalilukujen joukossa määritellyn avoimen välin käsitteen yleistys. Metrisessä avaruudessa avoin joukko määritellään sen metriikan avulla tietyt ehdot toteuttavaksi avaruuden osajoukoksi. Yleisessä topologiassa sen sijaan topologinen avaruus määritellään valitsemalla perusjoukosta kokoelma sen osajoukkoja, joita sanotaan avoimiksi joukoiksi ja jotka yhdessä määrittelevät avaruuden topologian. |
Assembly | Assembly tarkoittaa seuraavia asioita: Assembly, ohjelmointikielten joukko (symboliset konekielet) Assembly, Suomessa järjestettävä tietokonefestivaali The Assembly, brittiläinen synthpop-yhtye |
Avaruus (matematiikka) | Matematiikassa avaruus on joukko, jolla on tietynlainen rakenne. Avaruuksia on määritelty erilaisia ja ne on usein nimetty ihmisten mukaan. Topologinen avaruus Metrinen avaruus Euklidinen avaruus Vektoriavaruus (eli lineaariavaruus) Normiavaruus Banachin avaruus Sisätuloavaruus Hilbertin avaruus Minkowskin avaruus Riemannin avaruus Mitta-avaruus Todennäköisyysavaruus Lähteet Luokka:Joukko-oppi es:Espacio#Matemáticas fr:Espace (notion)#Mathématiques gl:Espazo#Matemática ko:공간#수학 |
Anneli Jäätteenmäki | Anneli Tuulikki Jäätteenmäki (s. 11. helmikuuta 1955 Lapua) on suomalainen keskustaa edustava poliitikko ja Suomen pääministeri 2003. Hän oli Euroopan parlamentin jäsen vuosina 2004–2019 ja Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja vuosina 2015–2017. Jäätteenmäki toimi kansanedustajana vuosina 1987–2004. Jäätteenmäki oli keskustan puheenjohtaja vuosina 2002–2003 ja Suomen pääministeri 17. huhtikuuta – 24. kesäkuuta 2003 (69 päivää). Hän oli ensimmäinen tehtävään valittu nainen Suomessa. Vuosina 1994–1995 hän oli Ahon hallituksen oikeusministeri. Koulutukseltaan Jäätteenmäki on juristi. Tausta Jäätteenmäki vietti lapsuutensa kuopuksena kolmilapsisessa viljelijäperheessä Lapualla. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1974. Hän valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1980, ja sai samana vuonna varatuomarin arvon. Hän toimi myös yhdistyksessä Suomen Demokraattiset Lakimiehet (nykyinen Demla ry). Työuransa alkuvaiheissa Jäätteenmäki toimi vuoden työmarkkinajuristina kunnallisessa sopimusvaltuuskunnassa. Hän kävi ulkoministeriön kansainvälisten asiain valmennuskurssin 1982, ja hänet sijoitettiin ministeriön protokollaosastolle. Vuonna 1982 Jäätteenmäki sai vakinaisen viran Lapuan kaupungin lakimiehenä. Vuonna 1983 sosiaali- ja terveysministeri Eeva Kuuskoski pyysi Jäätteenmäkeä avustajakseen, ja hän jäi virkavapaalle Lapualta. Jäätteenmäki toimi keskustapuolueen eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä vuonna 1986. Poliittinen ura Eduskuntaan Jäätteenmäki valittiin ensimmäisen kerran vuoden 1987 vaaleissa yli 9 000 äänellä. Hän toimi oikeusministerinä Ahon hallituksessa vuosina 1994–1995. Presidentinvaalit hävinneen Esko Ahon lähdettyä vuonna 2000 virkavapaalle Harvardin yliopistoon Jäätteenmäki toimi hänen sijaisenaan keskustan puheenjohtajana. Ahon jätettyä puheenjohtajan paikan lopullisesti vuonna 2002 Jäätteenmäki valittiin hänen seuraajakseen Hämeenlinnan puoluekokouksessa; hän sai puheenjohtajavaalin ensimmäisellä kierroksella 1 471 ääntä, kun kuudesta muusta ehdokkaasta seuraavaksi paras Olli Rehn sai 764 ääntä. Jäätteenmäki johdatti puolueen vaalivoittoon eduskuntavaaleissa 2003. Vaalien jälkeen hänet nimitettiin pääministeriksi ensimmäisenä naisena Suomessa. Tilanne oli myös historiallinen, sillä sekä tasavallan presidentti että pääministeri olivat naisia. Jäätteenmäki toimi eduskunnan puhemiehenä 25. maaliskuuta – 16. huhtikuuta 2003. Suomen Kuvalehden politiikan toimittaja Tuomo Lappalaisen mukaan Jäätteenmäen nousu puheenjohtajaksi ja pääministeriksi johtui sanomalehti Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikaisen ja sanomalehti Ilkan Kari Hokkasen lehdillään harjoittamasta voimakkaasta agitoinnista. "Satraappeja ikävä", politiikan toimittaja Tuomo Lappalainen, Suomen Kuvalehti 21/2011, s. 58. "On vaikea kuvitella, että esimerkiksi Anneli Jäätteenmäestä olisi koskaan tullut pääministeriä tai edes puoluejohtajaa ilman Keskisuomalaisen Erkki Laatikaisen ja Ilkan Kari Hokkasen antamaa tulitukea." Pääministeriys ja Irak-vuoto Jäätteenmäen pääministerikausi jäi lyhyeksi. Jo 68 päivän kuluttua nimityksestä hän päätyi eroamaan virastaan, ja eduskunta valitsi hänen seuraajakseen Matti Vanhasen samasta puolueesta. Jäätteenmäki jätti myös keskustan puheenjohtajan paikan lokakuussa 2003. Ennen eduskuntavaaleja 2003 Jäätteenmäki oli tuonut julkisuuteen katkelmia ulkoasiainministeriössä salaisiksi luokiteltujen asiakirjojen sisällöistä pääministeri Paavo Lipposen (sd) keskusteluista Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin kanssa Washingtonissa 9. joulukuuta 2002. Nämä keskustelut liittyivät valmisteluihin Suomen osallistumiseksi Yhdysvaltain johtamaan vapaaehtoisten koalitioon Irakin sotaa koskien. Jäätteenmäki syytti Lipposta Suomen liittämisestä maan linjausten vastaisesti Yhdysvaltojen Irakin miehitystä kannattaneiden valtioiden koalitioon. Väitteet perustuivat Jäätteenmäen hallussa olleisiin asiapapereihin (muun muassa WASB-050). Vaalit hävinneen SDP:n syytöksiä seuranneessa kohussa selvisi, että Jäätteenmäki oli saanut asiapaperit haltuunsa presidentin neuvonantajalta, Martti Manniselta. Jäätteenmäki kielsi tämän toistuvasti huolimatta päivittäin keräytyvistä todisteista. Jäätteenmäen valehtelu johti hänen eroonsa. Tapauksessa tuli kuuluisaksi hänen lausahduksensa: ”Puhun niin totta kuin osaan”. SDP:n eduskuntaryhmässä syntyi luottamuspula Jäätteenmäkeä kohtaan. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman toimitti SDP:n eduskuntaryhmän kantana keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kallille paperilapun, jonka mukaan SDP edellytti, että vain pääministeri vaihdetaan, ei muita muutoksia. Keskusta valitsi pääministeriksi seuraavaan hallitukseen ensimmäistä ministerikauttaan valtioneuvostossa hoitaneen puolustusministeri Matti Vanhasen. Asiassa nostettiin syyte Jäätteenmäkeä sekä muistiot vuotanutta tasavallan presidentin neuvonantaja Martti Mannista vastaan. Mannista syytettiin virkasalaisuuden rikkomisesta ja Jäätteenmäkeä yllytyksestä ja avunannosta. Käräjäoikeus katsoi Mannisen syylliseksi mutta näytön puutteessa vapautti Jäätteenmäen vaikka pitikin tämän kertomusta epäuskottavana. Jäätteenmäki palasi Irak-aiheeseen vielä yli kolme ja puoli vuotta kohun jälkeen 30. joulukuuta 2006 Iltalehden haastattelussa ja väitti, että kaiken takana oli tarkoitus palauttaa Paavo Lipponen pääministeriksi. SDP:n ryhmäjohtaja Jouni Backman kiisti Jäätteenmäen väitteet STT:lle antamassaan kommentissa. 4. tammikuuta 2007 kokoomuksen Ville Itälä ja Irak-skandaalin aikainen puoluesihteeri Heikki A. Ollila vahvistivat kuitenkin Iltalehden haastattelussa, että SDP:n tuolloinen puoluesihteeri Eero Heinäluoma yritti houkutella kokoomusta kaatamaan hallitusta välikysymyksen avulla. Itälä ei kuitenkaan halunnut omien sanojensa mukaan ryhtyä ”leikkiin mukaan”. Europarlamentaarikkona Jäätteenmäki valittiin ensimmäisen kerran Euroopan parlamenttiin 13. kesäkuuta 2004 lähes 150 000 äänellä. Europarlamentissa hän kuului Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmään (ALDE). Kesällä 2005 hänet valittiin kaksivuotiskaudeksi Keskustanaisten puheenjohtajaksi. Hän jatkoi tehtävässä kolme kautta vuoteen 2011. Vuoden 2007 eduskuntavaaleihin Jäätteenmäkeä pyysivät ehdolle niin silloinen keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen kuin puoluesihteeri Jarmo Korhonenkin. Hän ilmoitti 16. lokakuuta 2006 STT:n mukaan, ettei ryhdy kansanedustajaehdokkaaksi vuoden 2007 eduskuntavaaleissa, vaan haluaisi jatkaa europarlamentissa. Hänet valittiin jatkokaudelle vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa Ville Itälän jälkeen toiseksi suurimmalla äänimäärällä. Vappupuheessa 2009 Matti Vanhanen toivoi keskustan ehdokkaaksi naista vuoden 2012 presidentinvaaleihin. Jäätteenmäki oli hänen mielestään yksi mahdollisista ehdokkaista. Myös keskustan silloinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen piti Jäätteenmäkeä varteenotettavana presidenttiehdokkaana, mikäli pääministeri Matti Vanhanen ei olisi käytettävissä. Jäätteenmäki kuitenkin kieltäytyi ehdokkuudesta, koska ei tuntenut ehdokkuuteen vaadittavaa intoa. Vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa Jäätteenmäki valittiin jälleen jatkokaudelle keskustan kolmanneksi suurimmalla äänimäärällä. Vuodesta 2014 hän oli ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan (ENVI) jäsen. Varajäsen hän oli ulkoasiainvaliokunnassa (AFET), budjettivaliokunnassa (BUDG) ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alavaliokunnassa (SEDE). Jäätteenmäki painotti kauden kärkiteemoinaan biotaloutta ja ruokaturvaa. Jäätteenmäki on vaikuttanut europarlamentissa myös sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa (2004–2007), naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa (2004–2009), ulkoasiainvaliokunnassa (2009–2014) sekä suhteista Yhdysvaltoihin vastaavassa valtuuskunnassa (2004–2014). Jäätteenmäki valittiin vuonna 2015 parlamentin varapuhemieheksi Olli Rehnin tilalle. Paikallispolitiikkaan (2021–) Jäätteenmäki palasi politiikkaan parin vuoden tauon jälkeen asettumalla ensimmäistä kertaa poliittisella urallaan keskustan ehdokkaaksi kuntavaaleissa vuonna 2021 kotikaupungissaan Lapualla. Jäätteenmäki sai vaaleissa ylivoimaisesti eniten ääniä, yhteensä 445. Hänet valittiin Lapuan kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi. Aluevaaleissa 2022 Jäätteenmäki asettui ehdolle Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella ja tuli valituksi 1 498 äänellä, kolmanneksi suurimmalla äänimäärällä koko Etelä-Pohjanmaalta. Luottamustehtäviä Kirkon neuvottelukunnan jäsen Keskustanaisten puheenjohtaja (2005–2011) Keskustan puoluehallituksen jäsen Keskustanaisten edustajana Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston hallitus (2019-) Yksityiselämä Jäätteenmäki on ollut vuodesta 1994 naimisissa toimittaja Jorma Mellerin kanssa. Helmikuun alussa 2006 Jäätteenmäellä havaittiin rintasyöpä, joka leikattiin pian sen jälkeen. Nyttemmin hän on toipunut. Julkaisut Populaarikulttuurissa 19. lokakuuta 2009 Yle TV1:n Kotikatsomo-sarjassa esitettiin Timo Harakan ja Antti Karumon kirjoittama draama Pääministeri, joka on tulkinta kevään 2003 tapahtumista. Jäätteenmäkeä elokuvassa esittää Jonna Järnefelt. Jäätteenmäkeä imitoiva animaatiohahmo oli yksi Yle TV1:n Itse valtiaat -satiirisarjan (2001–2008) päähenkilöistä. Ritarikunnat kehyksetön |
Azerbaidžan | Azerbaidžan, virallisesti Azerbaidžanin tasavalta , on sisämaavaltio Kaukasiassa Kaspianmeren rannalla. Maan naapurimaita ovat Georgia luoteessa, Armenia lännessä, Venäjä pohjoisessa ja Iran etelässä. Azerbaidžanille kuuluva Nahitševanin autonominen tasavalta sijaitsee erillään muusta maasta sen lounaispuolella Iranin, Turkin ja Armenian ympäröimänä. Azerbaidžanin keskellä sijaitsee itsenäiseksi julistautunut kiistanalainen Vuoristo-Karabahin alue. Azerbaidžanin tasavalta on ollut Euroopan neuvoston jäsen vuodesta 2001. Maan yli 10 miljoonasta asukkaasta suurin osa on šiiamuslimeita ja etnisesti azereita. Valtio on virallisesti demokraattinen, mutta esimerkiksi Human Rights Watch ja Freedom House pitävät sitä autoritäärisenä. Kaikkien maassa järjestettyjen vaalien vapautta on arvosteltu. Nimi Azerbaidžanin nimen alkuperästä on kaksi teoriaa. Yhden teorian mukaan nimi tulee Aleksanteri Suuren aikana eläneen persialaisen ruhtinas Atropatesin nimestä. Toisen mukaan nimi on johdettu persian kielen tulta tarkoittavasta sanasta azer, jolla oli ehkäpä viitattu alueen zarathustralaisiin tulitemppeleihin. Historiallisesti nimeä Azerbaidžan on käytetty useammin nykyisen Iranin azeriväestön asuttamista pohjoisosista, kuin varsinaisesta nykyisen Azerbaidžanin alueesta. Ennen 1900-lukua ulkopuoliset viittasivat azereihin usein nimillä "Kaukasian tataarit", "turkkilaiset" tai yksinkertaisesti "muslimit".de Wall 2010, s. 27 Maantiede Azerbaidžanin pinta-ala on 86 600 neliökilometriä, joka vastaa neljännestä Suomen pinta-alasta. Alueesta lähes puolet on vuoristoa. Maan kaakkoisosan rannikon kukkuloilla on subtrooppinen ilmasto, ja siellä kasvatetaan teetä, sitruunoita ja appelsiineja. Laajimmat tasangot sijaitsevat maan keskiosassa. Sinne virtaa Kaukasukselta kahdeksan suurta jokea. Kura-Arasin alanko on saanut nimensä Kurajoen ja sen suurimman sivujoen Arasin mukaan. Kura on padottu, ja näin syntynyt Mingəçevirin tekojärvi (Mingetšaurin tekoallas) on maan suurin sisävesialue, ja siitä saadaan vesivoimaa ja kasteluvettä.Physical Environment Azerbaijan: A Country Study. Library of Congress, 1995. Azerbaidžanin pienestä pinta-alasta huolimatta siellä on monenlaisia ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeitä subtrooppisesta vuoristokasvillisuuteen, ja tämä on johtanut etenkin lintulajiston monimuotoisuuteen. Siellä on havaittu noin 365 lintulajia flamingoista ja kotkista mehiläissyöjiin.Birds of Azerbaijan Spatia Wildlife Harvinaisiin nisäkkäisiin kuuluvat kuhertajagaselli (Gazella subgutturosa) ja kaukasianvuorikauris. Kaikkiaan maassa elää 97 nisäkäslajia, 67 matelija- ja sammakkoeläinlajia, 97 kalalajia ja yli 15 000 lajia selkärangattomia.General information about the fauna of the republic Ministry of Culture Arkistoitu Hirkanin kansallispuisto (azer. Hirkan Milli Parkı) on perustettu suojelemaan subtrooppista luontoa Lankaran alangolla ja Talyšvuorilta. Siellä elää harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja. Şirvanin kansallispuisto (Şirvan Milli Parkı) Širvanin alangolla on kuhertajagasellin ja vesilintujen lisääntymisaluetta. Ağgölin kansallispuisto (Ağgöl Milli Parkı) suojelee muuttolintujen talvehtimis- ja levähdyspaikkoja.National parksAzerbaijan tourism Kaikkiaan Azerbaidžanissa on kahdeksan kansallispuistoa, 11 luonnonpuistoa sekä monia muita luonnonsuojelualueita. |
Assam | Assam on Intian osavaltio maan koillisosassa. Se sijaitsee Himalajan juurella Brahmaputran laaksossa. Osavaltion pääkaupunki Dispur on alueen väkiluvultaan suurimman kaupungin Guwahatin esikaupunki. Suurimmasta osasta Assamia tuli osa Intiaa Intian jaon yhteydessä vuonna 1947 ja oma osavaltionsa siitä tehtiin vuonna 1950. Osavaltion virallinen kieli on assami ja alueella on myös huomattava bengalinkielinen vähemmistö. Alueella on ollut jännitteitä paikallisten ja pääosin maahanmuuttajataustaisten bengalinkielisten välillä. Suurin osa Assamilaisista on uskonnoltaan hindulaisia ja suurin osa assamilaisista asuu maaseudulla. Maatalous muodostaa alueen talouden kulmakiven. Assamin asukasluku oli vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 31 205 576. Maantiede pienoiskuva |
Argentiina | Argentiinan tasavalta eli Argentiina (, IPA: ) on valtio Etelä-Amerikan eteläosassa Atlantin länsirannikolla. Argentiina ulottuu trooppisesta pohjoisesta Etelä-Amerikan antarktiseen eteläkärkeen. Sen naapurimaita ovat Bolivia, Brasilia, Chile, Paraguay ja Uruguay. Argentiina on pinta-alaltaan maailman kahdeksanneksi suurin valtio ja Brasilian jälkeen Etelä-Amerikan toiseksi suurin. Se ulottuu tropiikista 54. leveyspiirille ja sen maisemat vaihtelevat Andien jäätiköistä pampan lakeuksille ja Amazonin sademetsään. Maan eläinpopulaatioon kuuluu niin apinoita, jaguaareja kuin pingviinejäkin. Argentiina on YK:n perustajajäsen ja kuuluu G20-maihin. Argentiinasta, Brasiliasta ja Chilestä on toisinaan käytetty yhteisnimitystä ABC-valtiot.Pieni Tietosanakirja 1800-luvun alussa itsenäistyneen valtion johdossa ovat vuorotelleet niin sotilaat, konservatiivit kuin vasemmistolaisetkin johtajat. Argentiina kuului 1900-luvun alussa maailman rikkaimpiin valtioihin, mutta myöhemmin talous on muuttunut epävakaaksi ja maassa on ollut useita talouskriisejä. |
Ateismi | Ateismi eli jumalattomuus tarkoittaa uskon puuttumista jumalien olemassaoloon. Kapeammassa merkityksessä ateismi viittaa positiiviseen ateismiin eli käsitykseen, jonka mukaan jumalia ei ole olemassa. Negatiivinen ateismi taas väittää ainoastaan, ettei jumaliin tule uskoa, koska todisteet jumalien olemassaolosta ovat niin heikkoja. Ateismin vastakohta on jumalausko eli teismi. Ateistien mukaan jumalien olemassaolosta ei ole näyttöä, joten niihin ei voi uskoa. Positiivinen ateismi ei tarkoita varmaa tietoa vaan ateistien mukaan vahvempia perusteluja kuin teismi, sillä mikään kokemustieto ei ole täysin varmaa. Filosofi Ilkka Niiniluodon mukaan ateistit ajattelevat, että uskontojen käsitykset ovat ristiriidassa tieteen tulosten ja tieteellisen menetelmän kanssa. Uskontokriittisenä käsityksenä ateismi voimistui länsimaissa vähitellen valistuksen johdosta uudella ajalla, mutta saavutti merkittävän aseman vasta 1900-luvulla ajatuksenvapauden turvaavan lainsäädännön myötä. Ateistijärjestöt vaativat tieteen ja etiikan autonomiaa ja sekularismia eli uskonnon ja valtion eroa. Ateisteja on eniten kehittyneissä maissa. Ateistien määräksi on arvioitu ainakin 500 miljoonaa eli yli seitsemän prosenttia maailman väestöstä. Suomalaisista itsensä määritteli uskonnottomaksi vuoden 2019 kyselyssä 24 prosenttia vastaajista. Tutkimusten mukaan ateistien arvokäsitys ei suuresti poikkea muusta väestöstä, mutta monet ateistit kannattavat humanistisia arvoja. Uskontotieteen tutkija Mikko Sillfors kirjoittaa, että tutkimusten mukaan esimerkiksi taipumus analyyttiseen ajatteluun sekä auktoriteettiuskon vähyys ennustavat todennäköisyyttä, että ihminen on ateisti. Täten ateismin historia on luultavasti yhtä vanha kuin uskonnon. Ateismin määritelmä Ateismi voidaan määritellä kahdella tavalla. Ensiksi väitelauseena, joka koskee sitä, kuuluuko todellisuuteen yksi tai useampia jumalia vai ei. Ontologisena eli olemassaoloa koskevana käsityksenä ateismi on väitelause ”jumalia ei ole olemassa”. Ateismi ja sen vastakohta teismi ovat tällöin ainoat mahdolliset kannat: jumalia on olemassa tai jumalia ei ole olemassa. Toisessa määritelmässä ateismi on jonkun yksilön tai ryhmän tiedollinen käsitys. Ateismi on siten ontologinen käsite ja ateisti tietoteoreettinen käsite. Ateistit voidaan jakaa negatiivisiin ateisteihin, joilta puuttuu usko jumalien olemassaoloon, ja positiivisiin ateisteihin, joiden mukaan on positiivista eli vahvaa näyttöä siitä, että jumalat eivät kuulu kaikkeuden ”kalustoluetteloon”. Filosofi Michael Scriven on muotoillut taulukossa olevan ateistin tietoteoreettiseen määritelmän, jossa käsitys tiedosta jumalien olemassaolosta määritellään asteikkona.. Filosofi Michael Martin on muotoillut taulukossa esitetyn jaottelun, jossa määritellään positiivinen ja negatiivinen ateismi.Niiniluoto 1994. Käsitys jumalian olemassaolosta Nimitys 1. Suoraan toteennäytetty Vanhakantainen teisti 2. Vahvoja näyttöjä puolesta Nykyaikainen teisti 3. Vahvaa näyttöä puolesta, silti myös näyttöä vastaan Käytännön teisti 4. Näyttöä puolesta ja vastaan yhtä paljon Agnostikko 5. Ei mitään todisteita puolesta tai vastaan Agnostinen ateisti 6. Jonkin verran näyttöä puolesta Epäilijä 7. Ei mitään näyttöä puolesta Negatiivinen ateisti 8. Vahvaa näyttöä vastaan, ei mitään näyttöä puolesta Positiivinen ateisti Negatiivisten ateistien mukaan jumalien olemassaolon puolesta ei ole esitetty mitään todisteita. Positiivisten ateistien mukaan jumalien olemassaoloa voidaan pitää todistettavasti epätotena.Niiniluoto 2003, s. 136. Tätä kantaa on kutsuttu myös tieteelliseksi ateismiksi. Filosofi Julian Baggini on kuvaillut ateismia seuraavasti. Tavallisesti henkilöistä, jotka eivät usko jonkin mielikuvitusolennon olemassaoloon, ei käytetä mitään eritystä nimitystä. Oletetaan, että niiden ihmisten määrä, jotka uskovat tiettyyn taruolentoon, alkaa kasvaa. Pian heitä aletaan kutsua erityisellä nimellä, kuten teisteiksi eli jumaliin uskoviksi. Kun teistejä alkaa olla paljon, heitä aletaan pitää normaaleina, vaikka jumalien olemassaolosta ei ole mitään näyttöä. Niitä, jotka eivät ole teistejä, aletaan kutsua ei-teisteiksi eli ateisteiksi. Tavallisella ihmisellä on erilaisia todellisuutta koskevia käsityksiä. Teistit sanovat, että tämän lisäksi todellisuuteen kuuluu jumalia. Jos teistejä ei olisi, olisi kuitenkin ateisteja, mutta heitä ei kutsuttaisi ateisteiksi. Ateistien käsitys olisi sama vaikka teistejä ei olisi ollut koskaan olemassa.Baggini 2005. Useiden ateistien mukaan nimitystä ’ateisti’ ei tarvita välttämättä lainkaan. Esimerkiksi nimityksiä ’ei-astrologi’ tai ’horoskoopiton’ ei käytetä niistä, jotka kannattavat tieteellistä näkemystä. Ateistien mukaan ihminen syntyy ilman jumalauskoa eli ateistina. Täten todistuksen taakka on ateistien mukaan uskonnollisen uskon puolustajalla, ei yksinkertaisemman selityksen edustajalla. Ateistien mukaan on järjetöntä vaatia, että jokin tulisi lopullisesti todistaa olemattomaksi, sillä se ei ole mahdollista. Täten niillä, jotka väittävät jumalan olevan olemassa, on velvollisuus todistaa se. Michael Martin arvioi teoksessaan Atheism: A Philosophical Justification (1990) perinteisiä perusteluja jumalien olemassaololle, jotka Martinin mukaan ovat kestämättömiä. Martin katsoo osoittaneensa, että negatiivinen ateismi on tosi eli jumalauskolle ei ole perusteita. Martinin mukaan edes positiivinen ateismi ei vaadi täydellistä tietoa. Käsityksen puolustajien mukaan ateismissa esitetään vain, että perustelut sille, ettei jumalia ole olemassa, ovat vahvemmat kuin perustelut sille, että jumalia on olemassa. Tietoteoreettisesti positiivinen ateismi on kanta, että todisteet jumalien olemassaoloa vastaan ovat riittävät sille, että on oikeutettua olla uskomatta jumaliin. Käsitteen ”agnostisismi” keksi Thomas Henry Huxley 1860-luvulla. Agnostikko ei välttämättä ole ateisti eli hän saattaa uskoa jumalien olemassaoloon, vaikkei väitä sitä tiedoksi. Ateismin kannattajat ovat arvostelleet agnostikkoja siitä, että agnostismin mukaan ei voitaisi todeta mitään tavallista väitelausetta, koska mikään kokemustieto ei ole täysin varma. Ateististen arvostelijoiden mukaan agnostikot eivät välttämättä tunne ateismin määritelmää ja perusteluita. Agnostikko-sanaa saatetaan myös käyttää peitekäsitteenä yhteisössä, jossa ateisteihin suhtaudutaan kielteisesti. Ateisteja ovat ne, jotka jäävät teistien joukon ulkopuolelle. Ihmisellä on usko jumalien olemassaoloon tai ei ole. Teismin ja ateismin lisäksi ei ole kolmatta vaihtoehtoa. Arvostelun mukaan agnostikot ovat siis ateisteja, mikäli heiltä puuttuu usko jumalien olemassaoloon. Menetelmälliseksi eli metodologiseksi ateismiksi on kutsuttu tieteellisessä tutkimuksessa vallitsevaa periaatetta, jonka mukaan tapahtumia tutkittaessa ja selitettäessä ei tule ottaa lukuun mitään luontoon ja historiaan kuulumattomia ulkopuolisia, yliluonnollisia vaikuttajia. Ateismin ja henkisyyden suhde Ateismi on vastapari yliluonnolliselle teismille muttei henkisyydelle. Erään tutkimuksen mukaan 71 prosenttia ateisteista on kokenut kunnioittavaa ihmetystä tai olleensa osa itseä suurempaa kokonaisuutta. Kokemuksia olivat aiheuttaneet muun muassa luonto, tiede, taide ja ihmisten välinen yhteistyö. Henkisyydestä ja hyvästä elämästä ovat kirjoittaneet useat ateistiset ajattelijat, esimerkiksi André Comte-Sponville ja Sam Harris. Mietiskelyn kaltaiset menetelmät ovat yhteisiä monille uskonnottomille ja uskoville. Harjoittajiensa mukaan ihminen voi niiden avulla kokea todellisuuden ykseyttä nykyhetkessä ja kyetä lisäämään rakkautta ja sopusointua. Näin yksilö voi vähentää kärsimystä tuottavaa itsekkyyttä ja kasvattaa myötätuntoa ja auttamisenhalua, jotka tekevät hänet onnellisemmaksi ja samalla parantavat maailmaa. Ateismin historia Vanha aika Jumalauskon esiintymistä ihmiskunnassa on selitetty kognitiivisen uskontotieteen piirissä oletuksella, että jumalauskoon vaikuttavat ihmisen evoluutiossa kehittyneet lajityypilliset tekijät. Sellaisia tekijöitä ovat muun muassa alttius etsiä luonnonilmiöiden takaa tietoisia toimijoita, taipumus olettaa mieli ruumiista erilliseksi sekä alttius nähdä tarkoituksellisuutta ja ihmisenkaltaisuutta ilmiöissä. Tutkimuksissa ateismin todennäköisyyttä yksilössä on havaittu lisäävän muun muassa taipumus tutkivaan ajatteluun ja auktoriteettiuskon vähyys. Täten ateisteja on voinut olla olemassa yhtä kauan kuin on ollut jumalauskoa. |
Aksiooma | Aksiooma on matematiikassa peruskäsitteiden epäsuora määritelmä, jota käytetään päättelyssä muiden tulosten todistamiseen. Matematiikassa mikä tahansa ristiriidaton lausejoukko voidaan asettaa aksioomajärjestelmäksi. Toivottavaa on, että aksioomia ei voida johtaa toisista aksioomista vaan että aksioomajoukko on pienin mahdollinen peruskäsitteiden määrittelemiseen riittävä lausejoukko. Toivottavaa on myös, että aksioomista voidaan johtaa mahdollisimman paljon lauseita. Aksioomien lisäksi tarvitaan päättelysääntöjä. Matematiikassa päättelysääntöinä käytetään enimmäkseen logiikan päättelysääntöjä. Myös logiikka on aksiomatisoitu. On myös eräitä yksinkertaisia logiikan järjestelmiä, jotka tulevat toimeen pelkillä päättelysäännöillä (Suppesin kehittämä logiikka). Tunnettu ja matematiikan kehitykseen vaikuttanut aksiooma on euklidisen geometrian paralleeliaksiooma eli yhdensuuntaisuusaksiooma: annetun pisteen kautta voidaan piirtää täsmälleen yksi annetun suoran suuntainen suora. Tämän aksiooman epäiltiin pitkään olevan seurausta muista geometrian aksioomista. Myöhemmin on todistettu, ettei näin ole, ja kehitetty geometrioita, joissa paralleeliaksiooma ei ole voimassa. Tällainen epäeuklidinen geometria ei esimerkiksi sisällä lausetta "kolmion kulmien summa on 180 astetta". Katso myös Kalkyyli Lähteet Viitteet * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit |
ATV | Aluetelevisio (ATV) -kanava oli vuodesta 1999 vuoden 2003 alkuun pääkaupunkiseudulla vaikuttanut, 100 000 päivittäistä katsojaa saavuttanut televisiokanava. Alku ja lupa-asiahankaluudet ATV:stä piti tulla ensin valtakunnallinen uutiskanava, mutta telehallintokeskus hylkäsi analogiset kanavahankkeet. Näin ATV jäi vaille valtakunnallista lähetyslupaa. Liiketoimintaprosessin jo käynnistyttyä ATV päätti aloittaa toiminnan pääkaupunkiseudun kaapeliverkossa. Ohjelmissa nuoret lukiopohjalta ponnistaneet toimittajat kuvasivat jokapäiväisiä katukyselyitä kansalaisten arkielämään vaikuttavista aiheista sekä tallensivat ruohonjuuritason kulttuurielämää siellä missä tapahtui. Mukaan mahtui myös toimittajien teatraalisia alter egoja, performanssitaidetta sekä johtavien poliitikkojen haastatteluita ja paikallishistoriallisia reportaaseja. Ohjelmatuotanto oli ajankohtaista ja hyvin nopeaa. Päivän ohjelmisto suunniteltiin, kuvattiin, editoitiin ja lähetettiin useimmiten heti samana päivänä. Arkipäivien ohjelma koostui kuudesta 3–5-minuuttisesta ohjelmasta, joiden välissä oli mainoksia. Viikonlopun ohjelma pyöri samoilla ohjelmilla perjantaista sunnuntaihin. Öisin kanavalla näytettiin kovaa pornoa. Asema oli mainosrahoitteinen, eikä nauttinut minkäänlaisia tukia. Myös muut kanavat kärsivät lupa-asioiden monimutkaisuudesta. Esimerkiksi MTV3:n suunnittelema City-TV jäi odottamaan tulevia päätöksiä. ATV:tä aikaisemmin Suomessa toimi jo yksi vaihtoehtokanava, MoonTV. Henkilöstö Seuraavassa on kerrottu ATV:n toimihenkilöstöstä. Omistajat ATV:n omistajia olivat Christian Moustgaard, dokumenttiohjaaja Michael Franck, TV- ja elokuvatuotantoyhtiö Also Starringin pitkäaikainen omistaja ja toimitusjohtaja Juha ”Julle” Salminen, mainosmies Juha Louhivuori sekä Henrik de la Chapelle. Toimittajat ja ohjelmantekijät Toimittajakunnan muodostivat alussa Eetu Moustgaard sekä Untamo Lehto. Myöhemmin taloon palkattiin käyttömestariksi Jussi Hakola, editoijaksi Mikko Sippola sekä toimitussihteeriksi ja tuottajaksi Petteri Laine. ATV:llä työskentelivät myös Aki Laakso ja Jussi ”Käkkis” Arhinmäki sekä myöhemmin valtakunnallisessa televisiossa esiintyneet Jan-Erik Blomberg ja päätoimittajaksi palkattu Jussi Halli eli ”Kaarle Kimpulainen”. Toimituksen naisvoimaa edustivat Linda Melen, Ani-Jatta Törmälä, Riikka Huttunen sekä Laura Halminen. ATV:llä esiintyi useita korvaamattomia freelancereita, kuten naamioitunut ajankohtaiskommentaattori ”Ämpäripää”, Marko ”Konitohtori” Utter, Vuoden valopilkku -palkinnolla palkittu kanavan taidetoimittaja Erkki Pirtola, Herne, Maissi ja Paprika -orkesteri sekä Beats and Styles -kaverit Alimo, Ivo Corda ja Control. Ohjelmarunko ATV:n tyypillinen ohjelmarunko näytti seuraavalta: 4.00 Ajankohtaisaiheita, säätiedotus. 18.30 Levyraato. 19.00 Teinit; anatomia, kulttuuri ja elintavat, Ämpäripää kertoo asioita, Ajankohtaisaiheita, säätiedotus. 0.30 Seksiviihdettä Aikuisille osa 24. Lähteet Aiheesta muualla Kaeraja.com (jäänteitä mm. Ämpäripäästä) Warreteam.com (video, jossa Kimpulainen testaa Wartburgin) Toimittaja/dokumentaristi Kim Finnin reportaasi City lehdessä 2/2002 Luokka:Suomalaiset televisiokanavat Luokka:Vuonna 1999 perustetut televisiokanavat Luokka:Vuonna 2003 lakkautetut televisiokanavat |
Antropologia | Antropologia (muinaiskreikan sanoista ἄνθρωπος, anthrōpos ’ihminen’ ja λογία, logia ’oppi’) eli ihmistutkimus on ihmisille (Homo-suvun eläimet, myös muut kuin Homo sapiens) ominaisia piirteitä ja ihmisen kulttuuria tutkivan tieteen yleisnimitys.Sanasto teoksessa Sana ”antropologia” on viitannut eri aikoina moniin eri aloihin ja se on tiiviissä yhteydessä moneen muuhun tieteenlajiin, kuten luonnontieteisiin, kielitieteeseen ja arkeologiaan. Tässä artikkelissa tarkastellaan antropologiaa yhteiskuntatieteenä. Suomessa antropologian opetuksessa on painotettu kulttuurien vertailevaa tutkimusta. Ihmisen biologian tutkiminen Biologinen eli fyysinen antropologia on nimike, jota ovat käyttäneet pääasiassa yhdysvaltalaiset yliopistot. Näissä tutkimusyksiköissä on perinteisesti tutkittu ihmislajin biologisia ominaisuuksia kautta aikojen. Tutkimuksia on tehty esimerkiksi fossiilien perusteella eri kädellisten ja ihmislajien elintavoista, ympäristöstä ja ravinnon käytöstä. Lisäksi on tehty ihmisen rotuja koskevia tutkimuksia ja karttoja. Biologisen antropologian nimen alla myös tehdään paljon tutkimusta, jonka voisi luokitella myös vaikkapa evoluutiopsykologiaan, arkeologiaan tai ekologiaan (esimerkiksi H. Clark Barrettin tutkimukset Ecuadorin shuar-intiaanien viljelystä tai Robert Boydin kulttuurin kehityksen teoriat). Tunnetumpia antropologian alan tutkijoita ovat olleet esimerkiksi Paul Broca (1824–1880), joka kehitti kallonmittausmenetelmiä, ja Franz Boas (1858–1942), joka tutki muun muassa inuiiteiksi kutsumiensa ihmisten luita. Tunnettuihin nykyisiin tutkijoihin lukeutuu esimerkiksi Robert A. Foley, jonka tutkimusaiheita ovat olleet muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutus ihmislajien sukupuuttoihin, kivityökalujen kehitys ja modernin käyttäytymisen tutkimus. Kulttuurin tutkiminen Kulttuurin symbolien ja merkityksien tutkimista psykologiaa, kielitiedettä ja sosiologiaa yhdistellen kutsutaan kulttuuriantropologiaksi. Kulttuuriantropologit ovat usein tuottaneet etnografioita, tutkimuksia joissa kuvaillaan omakohtaisesta kokemuksesta ja haastatteluihin perustuen jokin kulttuuri tai alakulttuuri kokonaisuudessaan. Kulttuuriantropologiassa on käytetty hyvin vähän jos laisinkaan kokeellisia menetelmiä, vaan kuten historiassakin etnografia on vain yksi tulkinta tutkimuskohteesta. Ensimmäisenä kulttuuriantropologina on pidetty Bernardino de Sahagúnia, joka tutki 1520-luvulla asteekkien kulttuuria heidän pääkaupunkinsa Tenochtitlánin tuhoamisen jälkeen. Varhaisen evolutionismin kausi Evolutionismia ei tule sekoittaa biologiseen evoluutioteoriaan perustuvaan ihmistutkimukseen kuten evoluutiopsykologiaan ja siitä ammentaviin antropologisiin teorioihin, vaan sillä viitataan kulttuuriantropologisiin teorioihin, joissa ajateltiin kulttuurin kehittyvän kautta ihmishistorian primitiivisestä kehittyneempään. Evolutionismi eli kehitysoppi voidaan jakaa kolmeen eri kauteen: varhaiseen (1725–1840), toiseen varhaiseen (1840–1890) ja uusevolutionismiin (1890 eteenpäin). Varhaiselle evolutionismille oli tyypillistä, että vieraat ulkoeurooppalaiset kulttuurit nähtiin alkukantaisina ja kehittymättöminä. Ajateltiin, että vain valkoinen eurooppalainen rotu oli saanut riittävät henkiset kyvyt korkeaan älyyn ja kulttuuriin. Toinen varhaisen evolutionismin kausi Toinen varhaisen evolutionismin kausi sai uusia näkökulmia darwinismista. Ajateltiin, että kulttuurilla oli alku- eli syntykehto, jossa järjestyksen tulo eli kulttuurin kehittyminen on saanut alkunsa. Kulttuurin ajateltiin väistämättä liikkuvan kohti korkeimpana muotona pidettyä eurooppalaista kulttuuria. Toisen varhaisen evolutionismin kauden aikana esiteltiin muun muassa uskonnon synty- ja kehitysteorioita ja yhteiskunnallisen järjestyksen muotojen kuten perheen ja avioliiton syntyteorioita. Uusevolutionismi Uusevolutionismi on kehittynyt 1950-luvulta lähtien. Se tutkii ihmisen ja kulttuurin muutosta irtisanoutuen 1700- ja 1800-lukujen painolastista. Uusevolutionismissa ajatellaan, että kehitys on välttämätön kaikissa yhteiskunnissa ja kaikkina aikoina vallitseva empiirisesti osoitettu tosiasia. Lääketieteellinen antropologia Lääketieteellinen antropologia on varsin uusi antropologisen tutkimuksen ala. Lääketieteellisen antropologian tutkimuksellisia aloja ovat esimerkiksi elintapojen vaikutukset terveyteen sekä lääketieteellisen kansantiedon kerääminen ja tutkimus (etnomedisiina). Lääketieteelliseen antropologian yksi alalaji on psykiatrinen antropologia, joka on erikoistunut tutkimaan mentaalisten häiriöiden, mielisairauksien, huumeongelmien yms. suhdetta kulttuuriin. Uskontoantropologia Uskontoantropologia tutkii ihmistä uskonnollisen maailman jäsenenä, uskonnollista käyttäytymistä. Se pyrkii selvittämään uskonnon kokemiseen ja ilmenemiseen ja muodostumiseen liittyviä tekijöitä. Tämän tutkimushaaran edustajia ovat muiden muassa Lucien Lévy-Bruhl (1857–1939), Paul Radin (1883–1959) ja Mircea Eliade (1907–1986). Lévy-Bruhl oli pariisilainen antropologi, jonka pääteos Les fonctions mentales dans les sociétés inférieures julkaistiin vuonna 1910. Teoksessa pohditaan eroja "Länsimaisten kulttuurien" ja "primitiivisten kulttuurien" välillä. Pääteemana on, etteivät vähän kehittyneet kulttuurit osaa tehdä eroa todellisuuden ja taikauskon välillä, mutta kehittyneiden maiden kulttuurit sen sijaan käyttävät logiikkaa ja järkevää pohdiskelua. Lévy-Bruhlin teoriaan kuului käsitys kaikkien kulttuurien kehityksestä vähitellen primitiivisestä läntiseen. Teos edustaa etnosentrismiä, joka asettaa oman kulttuurin ja todellisuuskäsityksen ensisijaiseksi. Lingvistinen antropologia Lingvistinen antropologia eli etnolingvistiikka tutkii puhetta ja kieltä, niiden rakenteita, ominaisuuksia ja sosiaalisia merkityksiä. Etnolingvistiikkaa laajempi kielen tutkimuksen alue on semiotiikka. |
AAC | AAC on lyhenne sanasta Advanced Audio Coding (”kehittynyt äänen koodaus”). Se käyttää häviöllistä tiedonpakkausta ja on tarkoitettu tietokoneiden äänitiedostoille. AAC suunniteltiin korvaamaan MP3-tiedostot; se tarjoaa samalla bittinopeudella muun muassa paremman äänenlaadun kuin MP3. AAC on standardoitu osana MPEG-4-standardia ISO/IEC 14496-3. Tämä standardi sisältää aikaisemman MPEG-2:n AAC-standardin. Huhtikuussa 2003 Apple sai yleisen huomion kohdistumaan AAC:hen ilmoittamalla, että sen iPod- ja iTunes-tuotteet tulevat tukemaan AAC-muotoisia kappaleita (tiedoston pääte: .M4A) ja että kuluttajat voisivat ladata musiikkia tässä muodossa Internetin kautta. Myös Nokian matkapuhelimissa on tuki AAC-standardiin. Ensimmäisissä Nokian malleissa tuki rajoittui MPEG-2 pohjaiseen AAC-standardiin ja vuoden 2005 jälkeen tuki kattoi myös MPEG-4 pohjaisen AAC-standardin. Uudemmat Nokian mallit (esimerkiksi N91) tukevat myös tiedostomuotoja AAC+ sekä eAAC+. Nokian lisäksi myös moni muu matkapuhelinvalmistaja on enenevissä määrin ryhtynyt tukemaan AAC-formaattia. Etenkin yhdysvaltalainen Motorola sekä eteläkorealainen Samsung ovat lisänneet AAC-tuella varustettujen puhelimiensa määrää huomattavasti viime vuosina. Patentit AAC-formaattiin liittyy useita patentteja. Patenttien lisensointi on keskitetty Via Licensing -yhtiöön.Via Licensing: MPEG-2 AAC License Fees Pakkaus- ja purkuohjelmat vaativat lisenssin ja näiden tekijöiden on maksettava rojaltimaksuja. AAC-patenttisalkkuun sisältyy patentteja seuraavilta tahoilta:Via Licensing: MPEG-2 AAC Licensors AT&T Dolby Laboratories Fraunhofer IIS Philips Sony Katso myös Äänenpakkaus Lähteet Aiheesta muualla EE Timesin artikkeli AAC:stä Fraunhofer MPEG-2 AAC-tietoa Luokka:MPEG Luokka:Äänitiedostomuodot Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit |
Atomi | Atomi Taiteellinen näkemys yhdestä helium-atomista. Tumma ja hälvenevä kohta kuvaa elektronipilveä, josta todennäköisimmin on heliumin kaksi elektronia. Mitä tummempi kohta on, sitä todennäköisemmin elektroni on siellä. Suurennettu kohta kuvaa atomin ydintä, jossa sijaitsevat kaksi protonia (vaaleanpunaiset) ja kaksi neutronia (violetti). Määritelmä Kemiallisesti aineen pienin rakenneosanen Ominaisuudet Massa : ~ 1,67 · 10−27 – 4,52 · 10−25 kg Sähkövaraus : 0 Koko : 50 pm (H) – 520 pm (Cs)Lukumäärä tunnetussa universumissa: ~1080 Champion, Matthew: ”Re: How many atoms make up the universe?”, 1998 Atomi (, jakamaton) on alkuaineen kemiallisesti pienin osa. Toisin kuin sanan alkuperäinen merkitys antaa ymmärtää, nykyisin atomien katsotaan koostuvan pienemmistä osista. Rakenne Atomi jaetaan positiivisen varautuneeseen ytimeen ja ytimen ympärillä oleviin elektroneihin, jotka ovat negatiivisesti varautuneita. Ydin koostuu protoneista ja neutroneista. Atomissa on sama määrä protoneita ja elektroneja. Protonit ja neutronit ovat massaltaan moninkertaisesti elektroneja suurempia, ja atomin massa onkin pitkälti keskittynyt ytimeen. Elektronien kulloistakin todennäköistä sijaintia kuvataan teoreettisella todennäköisyysjakaumalla. Tätä aluetta, missä elektroni voi teoreettisesti sijaita, kutsutaan myös elektronipilveksi, -verhoksi tai -kuoreksi. Ytimen ja elektronipilven väliin jää täysin tyhjää tilaa ja suurin osa atomin tilavuudesta onkin tyhjää. Atomin todellista rakennetta on hankala kuvata täsmällisesti, ja atomia kuvatessa joudutaan käyttämään eri tasoisia malleja, jotka antavat atomista suurpiirteisen ja yksinkertaistetun kuvan. Rutherfordin atomimallissa elektroni kuvataan kiertämään tiettyä, usein pyöreää rataa, vaikka todellisuudessa tarkkaa rataa ei voi laskea. Ytimen ja elektroniverhon välinen etäisyys joudutaan kuvaamaan hyvin yksinkertaisesti, sillä jos atomin ydin olisi marmorikuulan kokoinen, elektroni sijaitsisi 50 metrin päässä. Ydin Atomin ydin sijaitsee keskellä atomia ja on varaukseltaan positiivinen. Ydin muodostuu nukleoneista: positiivisesti varautuneista protoneista (p+) ja varauksettomista neutroneista (n0). Eri alkuaineissa ytimessä on eri määrä nukleoneja. Ytimessä sijaitsevien hiukkasten lukumäärää sanotaan massaluvuksi. Saman alkuaineen kaikissa atomeissa on yhtä monta protonia. Protonien lukumäärä on samalla alkuaineen järjestysluku jaksollisessa järjestelmässä. Saman alkuaineen atomeilla voi kuitenkin olla eri määrä neutroneja ja sen mukaisesti eri massaluku. Tällä tavalla toisistaan eroavia atomeja sanotaan alkuaineen eri isotoopeiksi. Saman alkuaineen eri isotooppien kemialliset ominaisuudet ovat samanlaisia, mutta ne voivat erota esimerkiksi radioaktiivisuutensa puolesta. Protonin ja neutronin on todettu koostuvan vielä pienemmistä osasista, kvarkeista. Protoni koostuu kahdesta ylös-kvarkista ja yhdestä alas-kvarkista. Neutroni vastaavasti kahdesta alas-kvarkista ja yhdestä ylös-kvarkista. Elektronipilvi Atomiytimen ympärillä sijaitsee protoneihin nähden sama määrä elektroneja (e−), joiden todennäköistä sijaintia kuvastaa teoreettinen todennäköisyysjakauma. Elektronit eivät kulje ympyräradalla eivätkä edes jatkuvaa käyrää pitkin, niillä ei ole määriteltyä kulmanopeutta eikä hetkellistä nopeutta. Elektroni ei sanan varsinaisessa merkityksessä siten "liiku" tai "kierrä" lainkaan vaan "on olemassa" tietyssä pisteessä tietyllä hetkellä, todennäköisyydellä ja etäisyydellä atomiytimestä. Atomin ydin määrää siis alkuaineen, mutta elektroniverho sen, millaisia ioneja ja yhdisteitä voi syntyä. Elektroniverhossa ovat mahdollisia vain tietyt muutokset, jotka määräytyvät elektronien energiatilan mukaan. Kaikista vakaimmat ja vähiten reagoivat alkuaineet ovat jalokaasut, koska niillä on 8 elektronia uloimmalla kuorellaan, eli ne ovat oktetissa. Elektronit jakaantuvat eri pääkvanttitasoille eli elektronikuorille. Kullakin tasolla on tietty pääkvanttiluku: 1, 2, 3, 4, 5, 6 ja 7, mutta näistä tasoista käytetään myös nimityksiä K-, L-, M-, N-, O-, P- ja Q-kuoret. Elektroneja mahtuu ensimmäiselle eli K-tasolle vain kaksi kappaletta. Toiselle energiatasolle mahtuu 8 elektronia, kolmannelle tasolle 18 kappaletta, neljännelle 32 kappaletta, viidennelle 50 kappaletta, kuudennelle 72 kappaletta ja seitsemännelle 98 kappaletta. Q-taso on ytimestä katsottuna etäisin, jossa ei minkään nykyisin tunnetun alkuaineen atomilla ole perustilassa elektroneja. Elektronien maksimilukumäärä yhdellä energiatasolla voidaan laskea yksinkertaisella laskutoimituksella 2 · n², missä ’n’ korvataan tason järjestysluvulla. Näin teoreettisesti kuvitteelliselle kahdeksannelle tasolle mahtuvat elektronit lasketaan 2 · 8² = 128, eli kahdeksannelle tasolle mahtuisi teoriassa 128 elektronia. Ioneja muodostuu, kun atomi tai kemiallinen yhdiste luovuttaa tai ottaa vastaan yhden tai useamman elektronin. Kemiallisissa reaktioissa osa atomien elektroneista voi siirtyä myös kahden atomin yhteisille orbitaaleille. Tällä tavoin atomien välille syntyy kovalenttinen sidos, joka yhdistää atomit molekyyliksi. Kemialliset yhdisteet koostuvat yleensä joko tällä tavoin muodostuneista molekyyleistä tai positiivisista ja negatiivisista ioneista. Useat alkuaineetkin esiintyvät kahden tai useamman samanlaisen atomin muodostamina molekyyleinä. Elektronipilven tarkempi rakenne |
Analogisuus | Analogisuus merkitsee verrannollisuutta. Teknologiassa sillä viitataan laitteisiin, esimerkiksi mittauslaitteisiin sekä tiedon tallennus- ja siirtotapoihin, joissa jotakin suuretta kuvaa jokin toinen, siihen verrannollinen suure. Toisin sanoen analogisten laitteiden mekaaniset ja fysikaaliset prosessit toimivat analogioina suhteessa laitteen tuottamaan lopputulokseen. Esimerkiksi monissa mittareissa osoittimen ja nollaviivan välinen kulma on suoraan verrannollinen mitattavaan suureeseen, analogisissa kelloissa tuntiosoittimen ja numeron 12 välinen kulma keskipäivästä tai -yöstä kuluneeseen aikaan ja nestepatsaan korkeus tavallisessa lämpömittarissa lämpötilaan. Samaan tapaan analogisessa radiotekniikassa radioaalto on saman muotoinen kuin sen vastaanottimessa aikaan saama ääniaalto, ja vinyylilevyissä uran syvyys kussakin kohdassa vastaa tuotettavan ääniaallon muotoa. Analogisen teknologian vastakohtana on digitaalinen teknologia, jossa tieto on varastoitu binäärisinä koodeina, eikä tallennusvälineessä mikään suure ole suoraan verrannollinen sen kuvaamaan tietoon.. Esimerkkejä analogisesta teknologiasta Analogiseen teknologiaan perustuvassa laskimessa rattaiden ja akselien kulkemat matkat ovat verrannollisia niiden esittämiin lukuihin. Tiimalasit sekä aurinko- ja vesikellot mallintavat ajan kulun joko muutoksena materiaalissa tai jonkun luonnon säännönmukaisen suhteen asemana (kuten auringon asema suhteessa maahan), jolloin nämä seikat toimivat ajan määrän analogiana. Samoin analogisissa kelloissa rattaiden ja akselien kulkema matka on verrannollinen kuluneeseen aikaan. Muita analogisia teknologioita ovat esimerkiksi sekstantit ja astrolabit (jotka hyödyntävät analogiaan perustuvaa laskentaa), materiaalin muotojen ja äänen välille analogian tekevät perinteiset levysoittimet sekä perinteiset analogiset televisiot ja radiot, joissa radioaallot olivat analoginen fysikaalinen mallinnus äänestä ja kuvasta. Analogisessa filmissä taas pyörivät kelat ovat analogia liikkeeseen, joka syntyy yksittäisten liikkumattomien kuvien näyttämisestä peräkkäin. Spesifimpi analoginen teknologia olivat 1900-luvun alkupuolella käytetyt sähköverkkojen elektroniset pienoismallit, jotka olivat mittakaava-analogia suhteessa varsinaisiin sähköverkkoihin. Sähköisessä analogisessa teknologiassa esimerkiksi sähkövirran määrä voi olla verrannollinen niihin lukuihin, joita kyseinen laite laskee. Analogisen ja digitaalisen teknologian suhde Teknologian historia on täynnä analogisia laitteita, mutta etenkin 1970-luvulta lähtien analogiset laitteet ovat alkaneet korvautua digitaalisilla laitteilla, kun digitaaliteknologian kehitys on mahdollistanut yhä pienempien ja halvempien digitaalilaitteiden käytön. Analogisen teknologian etu digitaaliseen oli pitkään sen suoraviivaisuuden aiheuttama nopeusetu. Analogisessa teknologiassa esimerkiksi yksinkertainen pluslasku tehdään suoraan, kun taas digitaalisessa joudutaan käyttämään mahdollisesti 14:ää loogista porttia (kuten transistoria). Tämän vuoksi digitaalinen teknologia ei varhaisessa kehitysvaiheessa pärjännyt analogisen teknologian nopeudelle. 1950-luvun loppupuolelle tultaessa digitaaliset tietokoneet kuitenkin alkoivat syrjäyttää analogisia tietokoneita. Vielä 2010-luvulla oli käynnissä tutkimusta, jossa selvitettiin, voisivatko analogiset tietokoneet olla joissakin monimutkaisissa tehtävissä (esimerkiksi tehtävät, joissa yhdistyvät hyvin suuret datamäärät ja Fourier'n muunnokset) digitaalista nopeampi vaihtoehto. Analogisuus tiedonsiirrossa Analogisessa tiedonsiirrossa signaali vastaa arvoiltaan suoraan sitä dataa, joka siirretään. Digitaalisessa tiedonsiirrossa tehdään ensin analoginen-digitaalinen (eli AD) -muunnos ja varsinainen signaali koostuu dataa kuvaavista numeerisista arvoista. Tällä menettelyllä mahdollistetaan pienempi häiriötodennäköisyys (virhe signaalissa ei automaattisesti merkitse virhettä signaalin informaatiosisällössä) ja parempi virheenkorjaus. Analogisessa järjestelmässä voi siis olla ääretön määrä lukuja, kun taas digitaalisessa niitä on rajattu määrä. Analogisuutta voi verrata rajatulla lukualueella oleviin reaalilukuihin. Digitaalisuus taas on portaittaisuutta, jota voi verrata rajatulla lukualueella oleviin kokonaislukuihin. Analogisen tiedonsiirron ominaisuuksia: Signaali vaimenee ja vääristyy siirrettäessä Signaalia vahvistettaessa vahvistetaan myös häiriötä Vääristymiä voidaan korjata hyvin rajoitetusti, koska häiriötä ei voida erottaa varsinaisesta signaalista Yksinkertaisuus (esimerkiksi kenttäpuhelin) Muunnettaessa dataa analogisesta digitaaliseksi hukataan tietoisesti dataa. Tämä kannattaa, kun mitoitetaan virhe tarvittavan tarkkuustason ulkopuolelle. (Esimerkiksi sopivalla näytteenottotaajuuden ja kvantisointitasojen lukumäärän valinnalla.) Tällöin päästään analogista siirtoa huomattavasti parempaan virheensietokykyyn varsinaisessa siirrossa. Lähteet Luokka:Tietoliikenne Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit |
Andrei Linde | Andrei Linde (s. 2. maaliskuuta 1948, Moskova) on venäläis-yhdysvaltalainen kosmologi. Hän opiskeli Moskovan valtionyliopistossa ja Lebedevin fysiikan instituutissa. Vuosina 1972–1974 hän kehitti väitöskirjaansa David Kirzhnitsin kanssa. Vuonna 1985 hänestä tuli Lebedevin fysiikan professori. Linde siirtyi 1989 CERNiin Sveitsiin ja 1990 Stanfordin yliopistoon. Linde ja yhdysvaltalainen Alan Guth kehittivät 1980-luvun alussa inflatorisen maailmankaikkeuden teorian, josta on vähitellen tullut vakio paradigma kosmologiassa alkuräjähdyksen klassisen mallin lisäksi. Linden malli korjasi suurimmat ongelmat Guthin mallista, samalla säilyttäen sen tärkeimmät piirteet. Vuonna 1983 hän ehdotti kaoottisesti inflatorista teoriaa, josta tuli uusien mallien prototyyppi. Linde on kirjoittanut yli 200 julkaisua hiukkasfysiikasta ja kosmologiasta. Hänen kaksi inflatorista teoriaa käsittelevää kirjaansa ovat Inflation and Quantum Cosmology ja Particle Physics and Inflationary Cosmology. Linde sai vuonna 1978 Neuvostoliiton Lomonosov-palkinnon ja 2001 Oskar Klein -mitalin fysiikasta Tukholman yliopistolta. Vuonna 2002 hänelle ojennettiin Dirac-mitali. Vuonna 2004 hän sai Peter Gruber -palkinnon inflatorisen maailmankaikkeuden teorian kehittämisestä. Lähteet Aiheesta muualla Luokka:Kosmologit Luokka:Neuvostoliittolaiset fyysikot Luokka:Yhdysvaltalaiset fyysikot Luokka:Vuonna 1948 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt |
Luettelo automerkeistä | Luettelo automerkeistä Nykyiset henkilöautomerkit Tämä on osajoukko nykyisistä automerkeistä tai -valmistajista. Alfa Romeo (Italia) Alpina (Saksa) ARO (Romania) Aston Martin (Yhdistynyt kuningaskunta) Audi (Saksa) Bajaj-Tempo (Intia) Beijing Jeep (Kiina) Bentley (Yhdistynyt kuningaskunta) Besturn (Kiina) BMW (Saksa) BMW Alpina (Saksa) Brilliance (Kiina) Buick (Yhdysvallat) Bugatti Automobiles (Ranska) BYD (Kiina) Cadillac (Yhdysvallat) Chaparral (automerkki) (Yhdysvallat) Chery (Kiina) Changhe (Kiina) Changan (Kiina) Chang'an-Suzuki (Kiina),(Yhdysvallat) Chevrolet (Yhdysvallat, Brasilia ja Venäjä) Chrysler (Yhdysvallat) Citroën (Ranska) Dacia (Romania) Daihatsu (Japani) Denza (Kiina) De Tomaso (Italia) Dodge (Yhdysvallat) Dongfeng-Citroën (Kiina) FAW-VW (Kiina) FAW-Toyota (Kiina) Ferrari (Italia) Fiat (Italia, Argentiina, Puola ja Brasilia) Fisker Karma Ford (Yhdysvallat, Argentiina, Australia, Brasilia, Intia ja Saksa) GAZ (Venäjä) Geely (Kiina) GMC (Yhdysvallat) Golo (Kiina) Great Wall (Kiina) Guangtsou-Honda (Kiina) Gumpert (Saksa) Hafei (Kiina) Haima (aiempi Hainan-Mazda, Kiina) Haval (Kiina) Hindustan (Intia) Holden (Australia) Honda (Japani) Hongqi (Kiina) Huansu (Kiina) Huasong (Kiina) Hyundai (Etelä-Korea) Infiniti (Japani) Isuzu (Japani) IŽ (Venäjä) Jaguar (Yhdistynyt kuningaskunta) Jeep (Yhdysvallat) Jinbei (Kiina) KamAZ/Seaz (Venäjä) Koenigsegg (Ruotsi) Kia (Etelä-Korea) KTM (Itävalta) Lada (Venäjä) Laibao (Kiina) Lamborghini (Italia) Lancia (Italia) Land Rover (Yhdistynyt kuningaskunta) Landwind (Kiina) Lexus (Japani) Lincoln (Yhdysvallat) Lister (Yhdistynyt kuningaskunta) Lotus (Yhdistynyt kuningaskunta) Lobini (Brasilia) Mahindra & Mahindra (Intia) Maruti (Intia) Maruti Suzuki (Intia) Maserati (Italia) Mastretta (Meksiko) Maybach (Saksa) Mazda (Japani ja Etelä-Afrikka) McLaren Automotive (Yhdistynyt kuningaskunta) Mercedes-Benz (Saksa) MG (Yhdistynyt kuningaskunta) Mini (uusi malli, Yhdistynyt kuningaskunta) Mitsubishi (Japani ja Australia) Morgan (Yhdistynyt kuningaskunta) Moskvitš (Venäjä) MVS (Ranska) Nissan (Japani) Opel (Saksa) Pagani (Italia) Peugeot (Ranska) Porsche (Saksa) PROTON Holdings (Malesia) Rabo (Kiina) Range Rover (Yhdistynyt kuningaskunta) Renault (Ranska, Brasilia ja Turkki) Roewe (Kiina) Rolls-Royce (Yhdistynyt kuningaskunta) Rover (Yhdistynyt kuningaskunta) Saab (automerkki) (Ruotsi) SAIC Motor (Kiina) SAIC-GM (Kiina) SAIC-VW (Kiina) Samand (Iran) San (Intia) Santana (Espanja) Saturn (Yhdysvallat) SEAT (Espanja) Senova (Kiina) Škoda (Tšekki) Smart (Saksa) Spyker, (Alankomaat) Ssangyong (Etelä-Korea) Subaru (Japani) Suzuki (Japani) Tata (Intia) Tesla (Yhdysvallat) Tianjin-Toyota (Kiina) Tofas-Fiat (Turkki) Toroidion (Suomi) Toyota (Japani, Australia, Etelä-Afrikka ja Venäjä) TVR (Yhdistynyt kuningaskunta) UAZ (Venäjä) Vauxhall (Yhdistynyt kuningaskunta) VAZ (Venäjä) markkinoidaan Euroopassa nimellä Lada Volkswagen (Saksa, Argentiina, Brasilia ja Etelä-Afrikka) Volvo (Ruotsi) Voyah (Kiina) Weiwang (Kiina) Xiali (Kiina) Yueda-Kia (Kiina) Zaschka (Saksa) ZAZ (Ukraina) Zhonghua (Kiina) Edsel (Saksa) Kuorma-automerkit Autocar (USA) Baron (Yhdistynyt kuningaskunta) Bedford (Yhdistynyt kuningaskunta) BharatBenz Commer (Yhdistynyt kuningaskunta) Csepel (Unkari) ERF DAF (Alankomaat) Deutz Dodge (Yhdistynyt kuningaskunta) Eicher (Intia) Fargo FAW (Kiina) Foden Foton (Kiina) Freightliner (Yhdysvallat) Fuso Hanomag (Saksa) Hino (Japani) Hollming (Suomi) Iveco (Italia) International (Yhdysvallat) Jiefang (Kiina) KamAZ (Venäjä) Karrier (Yhdistynyt kuningaskunta) Kenworth (Yhdysvallat) KrAZ (Venäjä) LAZ (Ukraina) Leyland (Yhdistynyt kuningaskunta) Mack (Yhdysvallat) Magirus-Deutz (Saksa, nyk. Iveco Magirus) MAN (Saksa) Mason (kuorma-auto) (Yhdysvallat) MAZ (Valko-Venäjä) MAZ-MAN (Valko-Venäjä, Saksa) Mercedes-Benz (Saksa) Oshkosh Corporation (Yhdysvallat) Peterbilt (Yhdysvallat) Rába (Unkari) Renault (kuorma-auto) REO (Yhdysvallat) Saviem (Ranska) Scania (Ruotsi) Scania-Vabis (Ruotsi) Sisu (Suomi) Tatra (Tšekki) Ural (Venäjä) Vabis (Ruotsi) Vanaja (Suomi) Volvo (Ruotsi) Western Star White (Yhdysvallat) ZIL (Venäjä) Kadonneet ja harvinaiset automerkit Abarth (Italia) AC (Yhdistynyt kuningaskunta) Acura (Japani) Adler (Saksa) Aero AGA (auto) (Saksa) Ajax, katso Nash Aixam, (Ranska) Albion (Yhdistynyt kuningaskunta) Albis Aleko (Neuvostoliitto) Allard (Yhdistynyt kuningaskunta) Alldays & Onions (Yhdistynyt kuningaskunta) Alpine (Ranska) Alvis (Yhdistynyt kuningaskunta) AMC (Yhdysvallat) American Austin (Yhdysvallat) American Bantam (Yhdysvallat) Amilcar (Ranska) Amphicar (Saksa) Angelli Apollo (Saksa) Armstrong Siddeley (Yhdistynyt kuningaskunta) Arnolt (Yhdysvallat) Arrol-Johnston (Yhdistynyt kuningaskunta) Ascari (Yhdistynyt kuningaskunta) Asuna (Yhdistynyt kuningaskunta) Auburn (Yhdysvallat) Austin (Yhdistynyt kuningaskunta) Austro-Daimler (Itävalta) Autobianchi (Italia) ASA (Italia) Autopsy Auto Union (Saksa) Avanti (Yhdysvallat) AV Monocar (Yhdistynyt kuningaskunta) Automobilwerk Eisenach, AWE (Saksa) AWS Shopper Baker Barkas Beijing Benz, ks. Mercedes-Benz Berkeley Berliet Bertone (Italia) Bizzarrini (Italia) BMC (Yhdistynyt kuningaskunta) Bond Borgward Bricklin Bristol (Yhdistynyt kuningaskunta) BRM (Yhdistynyt kuningaskunta) Brooks BSA Burney Büssing Callaway (Yhdysvallat) Calthorpe (Yhdistynyt kuningaskunta) Cartercar CGV Champion Chandler Chapelle Checker (Yhdysvallat) Cizeta (Italia) Clas Clic Commer Cooper Cord, (Yhdysvallat) Cottereau Crosley Csonka Cudell Cunningham Daimler Darracq (Ranska) Datsun ks. Nissan Dauer De Dion-Bouton Delage Delahaye DeLorean Motor Company (DMC) (Yhdysvallat) DeSoto Detroit Electric Dixi DKW (Saksa) Doble Donau Donkervoort Duesenberg Durant Dutton Eagle Edran Edsel (Yhdysvallat) Egg & Egli Eclair Ehrhardt Ehrhardt-Szawe Elcar Elcat Electromobile Elizalde Elmore Emeraude Emms EMW (Saksa) Enfield (auto) Enger Era Eric-Campbell Erskine Essex Evans Excalibur Excelsior (Belgia) Excelsior (Sveitsi) Eysink Facel Fafnir Fargo Farman Fasto Federal Fejes Flint Framo Piccolo Franklin Frazer-Nash (Yhdistynyt kuningaskunta) FSC FSD FSM FSO (Puola) FSR Gemballa Georges Richard Gigliata Aerosa Gigliato Gillet Ginetta (Yhdistynyt kuningaskunta) Glas GMC GN Goggomobil Goliath Gordini Graham-Paige Gray Hansa Healey Heuliez Hillman Hispano-Suiza Holden (Australia) Hollming Horch (Saksa) Hotchkiss HRG HSV Hudson (Yhdysvallat) Humber (Yhdistynyt kuningaskunta) Hummer (Yhdysvallat) Hupmobile Hydrocon Ibana IFA IHC Imperial (Yhdysvallat) Innocenti Innotech Isdera Iso (Italia) Isotta-Fraschini Jalta Jensen (Yhdistynyt kuningaskunta) Jimenez Jordan Josse Car Jowett Kaiser (Yhdysvallat) Kaiser-Frazer Karrier Kiplinger Koco (Saksa) Korvensuu (Suomi) Krieger Krupp Lagonda (Yhdistynyt kuningaskunta) Lanchester LaSalle (Yhdysvallat) Latic Lea-Francis Leblanc Leon Bollett Ligier (Ranska) Lincoln (Yhdysvallat) Lister Lloyd Locomobile Lohner Lola MÁG March Marcia Marco Marcos (Yhdistynyt kuningaskunta) Marmon Mathis McIntyre Imp McLaren (Yhdistynyt kuningaskunta) MCV Mebea Mega Mercer Mercury (Yhdysvallat) Metz Minera Minerva (auto) Mini (vanha malli, Yhdistynyt kuningaskunta) Mitsuoka (Japani) Monteverdi (Sveitsi) Moon Moretti (Italia) Morris (Yhdistynyt kuningaskunta) Moskvitš (Moskvitch) (Venäjä) Mosler (Yhdysvallat) Multix (Intia) MVS NA NAG Napier Nardi Nash Nash-Rambler (Yhdysvallat) Neckar Neoplan Noble NSU Nysa Oakland (Yhdysvallat) Oldsmobile (Yhdysvallat) Ohta OM Orient Osca Overland Packard (Yhdysvallat) Pagani (Italia) Panhard (Ranska) Panhard & Levassor, ks. Panhard Panoz (Yhdysvallat) Panthera Parradine Peel Peerless (Ohio, USA) Pegaso Pente Petrol Cycle PFS Pierce-Arrow Piontek Playboy Pluto Plymouth (Yhdysvallat) PMC Pobeda Polski-Fiat (Puola) Pontiac (Yhdysvallat) Pope-Waverley Railton Rambler Radical Regal Reliant REO Riley Rinspeed Rockne Rosengart Rovin RUF (Saksa) Rugby Rush Ruxton Röhr Sachenring Saleen (Yhdysvallat) Salmson Saviem Scammel Scheibler Schuppan Sears Selve Sensor Setra Shelby (Yhdysvallat) Shanghai Siata Simca Singer SPA Spatz Spectre SRT (Yhdysvallat) SS SSC (Shelby SuperCars) (Yhdysvallat) Standard Stanley Star Stealth Stearns Steyr Puch (Itävalta) Stoewer Stola Stover Studebaker (Yhdysvallat) Stutz Sunbeam Szawe Talbot (Ranska) Tarpan Tatra Tavria Teijo (Suomi) Tempo Tepco Iza Tianjin Tommy Kaira Trabant Trekka Trident Triumph Trojan Tucker Ultima (Yhdistynyt kuningaskunta) Vanden Plas Wanderer Warszawa Wartburg VAZ Vector Vedette Velie Velorex Venturi (Ranska) Veritas (automerkki) Weyher et Richemond Veyrat Whitlock Victoria Vidal Wiesmann (Saksa) Willys (Yhdysvallat) Winton Vision Voisin (Ranska) Volga (Venäjä) Wolseley YLM Zastava (Serbia) ZAG Zalmers Zbrojovka Brno Zender Zenvo ZIG ZIL (Venäjä) ZIM Zinickau ZIS Züst Konsernit AvtoVAZ-konserni: Lada, VAZ BAIC Group tytäryhtiöineen ja yhteisyrityksineen: BAIC, Beiqi, Changhe, Changhe-Suzuki, Foton, Huansu, Hyundai, Jeep, Mercedes-Benz, Senova, Suzuki, Weiwang BMW-konserni: BMW, Mini, Rolls-Royce Brilliance China Automotive tytäryhtiöineen ja yhteisyrityksineen: BMW, Brilliance, Huasong ja Jinbei China Changan Automobile Group tytäryhtiöineen ja yhteisyrityksineen: Changan, Hafei, Ford, Mazda, Volvo, Suzuki ja Landwind China FAW Group tytäryhtiöineen ja yhteisyrityksineen: Audi, Besturn, FAW, Haima, Hongqi, Jiefang, Mazda, Toyota, Volkswagen Daimler AG: Maybach, Mercedes-Benz, Smart Dongfeng Motor Corporation tytäryhtiöineen ja yhteisyrityksineen (mm. Donfeng Honda, Donfeng Nissan, Donfeng PSA, Dongfeng Renault, Donfeng Yueda Kia, Dongfeng Yulon, Dongvo (Hangzhou) Truck Company): Citroën, Donfeng, Honda, Infiniti, Kia, Luxgen, Nissan, Peugeot, Renault, UD, Venucia Ford Motor Company: Ford, Lincoln, Mazda GAZ-konserni: GAZ, Gazel, Sobolga General Motors: Buick, Cadillac, Chevrolet, Daewoo, GMC, Holden Hyundai-konserni: Hyundai, Kia Saab-Spyker-konserni: Saab, Spyker SAIC Motor tytäryhtiöineen ja yhteisyrityksineen: Bao Jun, Buick, Cadillac, Chervolet, Hong Yan, Iveco, Lu ling, Maxus, MG, Roewe, Skoda, Sunwin, Volkswagen, ja Yue Jin Stellantis: Alfa Romeo, Chrysler, Ferrari, Fiat, Iveco, Lancia, Maserati, Peugeot, Citroën, Opel, Vauxhall Toyota-konserni: Toyota, Daihatsu, Hino, Lexus Volkswagen-konserni: Audi, Bentley, Bugatti, Cupra, Lamborghini, Man, Porsche, Scania, Seat, Škoda, Volkswagen Katso myös Auto Liikenne Autoteollisuus Lähteet Aiheesta muualla Car makes of the World 1894- Present (Jacob Baartsen, hollantilaisen yksityishenkilön melko kattava luettelo maailman automerkeistä) (chello.nl) 20 vähiten luotettavaa automerkkiä Automerkit hallussa - tunnistatko logot? Automerkeistä * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit |
Afrikka | Afrikka on maailman toiseksi suurin maanosa. Sen pinta-ala on 30 365 000 neliökilometriä, joka on 20,3 prosenttia Maan maapinta-alasta. Afrikan noin 1,4 miljardia asukasta muodostaa noin 18 prosenttia ihmiskunnasta. Afrikka koostuu useista ylätasangoista. Mantereen suurin joki on Niili, laajin järvi Victorianjärvi ja korkein vuori Kilimanjaro. Suurin osa Afrikkaa kuuluu trooppiseen ilmastovyöhykkeeseen, pohjoisimmat ja eteläisimmät alueet subtrooppiseen. Pohjois-Afrikassa sijaitsee suuri Saharan aavikko, ja Keski- ja Länsi-Afrikka ovat tiheiden ja kosteiden trooppisten sademetsien peitossa. Afrikassa on monimuotoinen eläimistö. Afrikassa on useita tuhansia etnisiä ryhmiä. Nykyisin Afrikassa on 54 itsenäistä valtiota. Niiden rajat ovat peräisin siirtomaa-ajalta, eivätkä perustu kansallisuuksiin tai heimoihin. Pääosa Afrikan maista itsenäistyi 1960-luvulla. Sodat, epävakaus, väestönkasvu sekä taudit koettelevat maanosaa nykyäänkin. Afrikka on luonnonvaroiltaan rikas, mutta taloudeltaan köyhä maanosa. Afrikassa kulminoituvat monet maailman pahimmista ongelmista, kuten köyhyys, AIDS, ruoan ja veden puute sekä huono hallinto. Afrikkalaiset kärsivät vuosisadan siirtomaajärjestelmästä ja tätä ennen orjuudesta. Etymologia Antiikin kreikkalaiset kutsuivat maanosan pohjoisosaa Libya-nimellä. Ensimmäinen tunnettu Africa-maininta on 100-luvun eaa. alusta roomalaiselta runoilijalta Enniukselta. Hän viittasi sanalla Karthagon seutuun. Roomalaiset hävittivät Karthagon vuonna 146 eaa. ja nimesivät ensimmäisen Välimeren eteläpuolisen provinssinsa Africaksi. Provinssi käsitti suurin piirtein nykyisen Tunisian ja osan Algeriaa. Myöhemmin Afrikka laajentui tarkoittamaan laajempaa aluetta, mutta vasta 1400-luvulta lähtien se on tarkoittanut koko maanosaa. Afrika-nimen alkuperä saattaa olla foinikian kielen sanassa afer, musta, monikossa afri. Roomalaiset kutsuivat alueella asuneita berbereitä afreiksi. |
Ateena | Ateena (, ) on Kreikan pääkaupunki ja samalla maan suurin kaupunki. Se on myös Attikan alueen pääkaupunki. Varsinainen Ateenan kaupunki muodostaa samannimisen kunnan (Δήμος Αθηναίων, Dímos Athinaíon) ja on Keski-Ateenan alueyksikön hallinnollinen keskus. Kunnan pinta-ala on 38,964 neliökilometriä ja väkiluku 664 046. Ateenan metropolialue koostuu lisäksi neljästä muusta alueyksiköstä: Pohjois-Ateenan, Etelä-Ateenan, Länsi-Ateenan ja Pireuksen alueyksiköistä; ja siihen voidaan lukea myös suuri osa Itä-Attikan ja Länsi-Attikan alueyksiköiden kunnista, yhteensä noin 60 kuntaa. Koko metropolialueen pinta-ala on 2 928,717 ja väkiluku 3 737 550 (vuonna 2011). Lisäksi alueella asuu noin 500 000 maahanmuuttajaa, joiden status ei ole pysyvä. Ateenan varsinainen kaupunki on erittäin tiheään asuttu, sen väestötiheys on noin 20 000 asukasta/km². Ateenan metropoli on kasvamassa ja levittäytymässä sekä pohjoiseen että itään päin. Ateena on Kreikan politiikan, talouden, yritysmaailman, teollisuuden ja kulttuurin keskus. Antiikin aikaan Ateena hallitsi muuta Attikaa ja oli yksi Kreikan johtavista kaupunkivaltioista. Kaupungista ovat lähtöisin niin länsimainen demokratia-käsite kuin filosofiakin. Ateenan nimi pohjautuu kreikkalaisen jumaltaruston Athene-nimiseen viisauden jumalattareen. Nimen merkitys Tarun mukaan Ateenan nimi on peräisin kreikkalaisten jumalten Athenen ja Poseidonin kilpailusta. Poseidon ja Athene kilpailivat siitä, kumpi saisi toimia kaupungin suojelusjumalana. He päättivät, että se kumpi antaisi kaupungille parhaimman lahjan, voittaisi. Poseidon puhkaisi lähteen Akropoliille ja Athene loi oliivipuun, jonka öljyä voitiin käyttää moniin eri tarkoituksiin, kuten valaistukseen. Öljy oli kansalaisille arvokas lahja, joten Athene voitti ja kaupunki nimettiin hänen kunniakseen Ateenaksi. Kaupungin muinaiskreikkalainen nimi on monikossa ("Ateenat"), kuten monet muutkin antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten kaupunkien nimet. Tämä näkyy edelleen monien kielien nimissä Ateenalle, esimerkiksi latinaksi Athenae, espanjaksi Atenas ja englanniksi Athens. Monikollisuus saattaa johtua esimerkiksi siitä, että Ateena on syntynyt useiden kylien yhdistyessä. Maantiede pienoiskuva |
Arto Paasilinna | Arto Tapio Paasilinna (20. huhtikuuta 1942 Kittilä – 15. lokakuuta 2018 Espoo) oli suomalainen kirjailija. Paasilinna julkaisi uransa aikana kolmekymmentäviisi romaania ja lukuisia muita teoksia. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa lukeutuvat romaanit Jäniksen vuosi, Ulvova mylläri ja Hurmaava joukkoitsemurha. Hänen teoksiaan on käännetty yli 40 kielelle ja niitä on myyty maailmanlaajuisesti yli kahdeksan miljoonaa kappaletta. Erityisen suosittu Paasilinna on ollut Ranskassa.Dahlbom Taika & Paananen Veera: Kirjailija Arto Paasilinna on kuollut – Veli Reino Paasilinna: ”Arto oli vetävä persoona, joka löysi aina temppuilun aiheen” Helsingin Sanomat 16.10.2018 Nuoruus Arto Tapio Paasilinna syntyi 20. huhtikuuta 1942 Kittilän Alakylässä. Hänen vanhempansa olivat poliisikonstaapeli ja asioitsija Väinö Paasilinna (ent. Gullstén) ja emäntä Hilda-Maria "Maija" Paasilinna (o.s. Myös hänen veljensä Erno, Reino ja Mauri Paasilinna ovat kirjailijoita. Paasilinnat olivat kotoisin Petsamon Salmijärveltä. Talvisodan sytyttyä vuonna 1939 perhe pakeni Norjaan. He palasivat Suomeen seuraavana keväänä ja asuivat eri puolilla Lappia.Kemppainen 2012, s. 13–14 Perheen viides lapsi Arto syntyi Mäkivaara-nimisessä autiotalossa, jonka vanhemmat olivat vuokranneet Kittilästä.Kemppainen 2012, s. 9 Arton ollessa 1,5-vuotias Paasilinnat jättivät Kittilän taakseen. He asuivat useilla paikkakunnilla, ennen kuin asettuivat Tervolaan Kuikeron asutustilalle syksyllä 1948. Sota ja pitkä evakkotaival olivat suistaneet perheen köyhyyteen. Väinö Paasilinna hoiti asioitsijan töitä, mutta asiakkailla ei aina ollut varaa maksaa palkkioita.Kemppainen 2012, s. 23 Tilannetta pahensi hänen sairastamansa tuberkuloosi. Väinö-isä kuoli maaliskuussa 1950.Kemppainen 2012, s. 24 Paasilinnan perheessä arvostettiin kirjasivistystäKemppainen 2012, s. 29, ja Arto osasi lukea ja kirjoittaa jo ennen kouluun menoa. Koulumatkoillaan hän viihdytti usein nuorempia sisaruksiaan Sirpaa ja Mauria kertomalla tarinoita. Paasilinnan ensimmäiset kirjoitukset julkaistiin Pohjolan Sanomien nuortensivuilla.Kemppainen 2012, s. 31 Paasilinna suoritti asepalveluksen Pohjan prikaatissa OulussaKemppainen 2012, s. 34 ja pääsi siviiliin helmikuussa 1960 sotamiehenä.Kemppainen 2012, s. 35 Ura Toimittajana Paasilinna opiskeli Lapin kansankorkeakoulussa vuosina 1962–1963. Hän työskenteli 1960- ja 1970-luvulla toimittajana useissa lehdissä. Hän aloitti Lapin Kansan toimitusharjoittelijana vuonna 1963. Vuosina 1963–1964 Paasilinna oli Warkauden Lehden uutistoimittaja, 1964–1965 Koillissanomien toimitussihteeri, 1965–1966 Kainuun Sanomien erikoistoimittaja, 1966–1968 Pohjolan Työn päätoimittaja, 1968–1970 Apu-lehden toimittaja ja vuosina 1964–1968 ja 1970–1974 Suomen Kuvalehden vakituinen avustaja. Vuosina 1973–1974 hän oli Nuoren Voiman ja vuosina 1974–1975 Viikkosanomien päätoimittaja. Paasilinna toimi Avun kolumnistina vuodet 1975–1988 ja teki 1970-luvulta alkaen lehtiartikkeleiden ja pakinoiden lisäksi myös radio- ja televisiotyötä. Kirjailijana Paasilinna julkaisi esikoisteoksensa Karhunkaataja Ikä-Alpi vuonna 1964 ja ensimmäisen romaaninsa Operaatio Finlandia vuonna 1972. Vapaaksi kirjailijaksi hän ryhtyi vuonna 1975. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Kirjallisuuden vientikeskus Filin tilastojen mukaan Arto Paasilinnan käännetyimmät teokset olivat Jäniksen vuosi (käännetty 26 kielelle) ja Ulvova mylläri (24 kielelle). Kaikkiaan Paasilinnan kirjoja oli Filin mukaan käännetty 35 kielelle. Teoksia on filmattu sekä Suomessa että Ranskassa Jäniksen vuosi ja Ulvova mylläri, Saksassa Suloinen myrkynkeittäjä. Suomessa on tehty elokuviksi myös Ere Kokkosen ohjaamina Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä, Hurmaava joukkoitsemurha ja Kymmenen riivinrautaa sekä televisiosarjaksi Suloinen myrkynkeittäjä. Muita elokuvia ovat Hannu Kahakorven ohjaama Onnellinen mies ja Jouko Suikkarin ohjaus Hirtettyjen kettujen metsä. Paasilinnan kirjoista on myös Suomessa tehty kymmeniä näytelmiä sekä ammatti- että harrastajanäyttämöille. Painettuja romaaneja Suomessa ja ulkomailla on arviolta 4–6 miljoonaa nidettä. Paasilinnan teoksista on elokuva- ja näytelmäsovituksien lisäksi tehty myös sarjakuvasovituksia. Hannu Lukkarinen on piirtänyt kaksi Paasilinnan romaaneihin perustuvaa sarjakuvateosta. Vuonna 2002 ilmestyi Ronkoteus-sarjakuva, joka perustuu Paasilinnan romaaniin Lentävä kirvesmies. Karvainen kamaripalvelija ilmestyi vuonna 2006, ja se perustuu Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija -romaaniin. Ranskalaisen L'Express-lehden kriitikko on verrannut Arto Paasilinnaa Marcel Ayméhen.Kuningas Arto on kuuma lappilainen, Kuiskaaja, Helsingin Sanomat, 25.6.2010 s. C 3. Viimeiset vuodet Paasilinna tuomittiin maaliskuussa 2009 liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, vammantuottamuksesta ja liikennepaosta 80 päiväsakkoon sekä maksamaan korvauksia hänen kolaroituaan toisen auton kanssa moottoritiellä. Paasilinna ajoi kiellettyyn ajosuuntaan. Vuonna 2012 tämän arveltiin johtuneen Paasilinnan aiemmin kärsimien epileptisten kohtausten aiheuttamasta näkökentän kapenemisesta. Paasilinna sai lokakuussa 2009 aivoinfarktin ja samalla aivoverenvuodon, ja huhtikuussa 2010 hänet siirrettiin hoitokotiin. Keväällä 2011 Paasilinnan vointi koheni, mutta entiselleen hänen ei enää odotettu palaavan. Hän asui sairaalahoidon jälkeen hoivakodissa. Huhtikuussa 2012 kerrottiin Paasilinnan toipuneen niin hyvin, että hän oli pystynyt kirjoittamaan ja oli tehnyt hoitokodissa 80-sivuisen luonnoksen uudesta kirjasta. Arto Paasilinna kuoli 15. lokakuuta 2018 espoolaisessa hoitokodissa 76-vuotiaana. Hänet on haudattu Siuntion hautausmaalle. Teokset Romaanit 36 romaania: Muut teokset Kootut teokset Elokuvat Listassa ovat elokuvat ja tv-sarjat, jotka pohjautuvat Arto Paasilinnan romaaneihin. Lisäksi itse kirjailijasta on tehty dokumentteja, jotka eivät ole tässä listassa. Jäniksen vuosi (1977, Risto Jarva) Onnellinen mies (1979, Hannu Kahakorpi, tv-elokuva) Natalia (1979, Matti Kassila) Ulvova mylläri (1982, Jaakko Pakkasvirta) Hirtettyjen kettujen metsä (1986, Jouko Suikkari, tv-elokuva) Suloinen myrkynkeittäjä (1995, tv-sarja, Ere Kokkonen) Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä (1996, Ere Kokkonen) Hurmaava joukkoitsemurha (2000, Ere Kokkonen) Kymmenen riivinrautaa (2002, Ere Kokkonen) Le lièvre de Vatanen (2006, Marc Rivière) Neitosten karkuretki (2012, Hannu Peltomaa) Kuunnelmat Isoisää etsimässä : 5-osainen kuunnelma, ohjaus: Arto Paasilinna ja Rauni Ranta (1978) Juttukaveri : kuunnelma, ohjaus: Tuija Rovamo (1980) Hirtettyjen kettujen metsä : 6-osainen kuunnelma, ohjaus: Rauni Ranta (1985) Radioteatteri esitti vuonna 2012 Arto Paasilinnan 70-vuotissyntymäpäivän kunniaksi kuunnelmasovitukset teoksista Onnellinen mies ja Operaatio Finlandia. Palkinnot Jussi-palkinto 1978, käsikirjoitus A. P., Kullervo Kukkasjärvi, Risto Jarva (Jäniksen vuosi) Kirjaviisas-veistos vuonna 1988 Air Inter -kirjallisuuspalkinto vuonna 1989 (Jäniksen vuosi) Pro Finlandia -mitali vuonna 1993 kirjasta Jäniksen vuosi Giuseppe Acerbi -kirjallisuuspalkinto vuonna 1994 (Jäniksen vuosi) Koivu ja tähti -henkilö vuonna 1999 Pro Tapiola -palkinto vuonna 2002 Yksityiselämä Paasilinna oli vuodesta 1972 naimisissa Terttu Annikki Paasilinnan (o.s. Kasper) kanssa. Hänellä on kaksi poikaa aiemmasta avioliitosta (1963–1967) Hilkka Onerva Nousun kanssa. Lähteet Jouni K. Kemppainen: Onnellinen mies – kirjailija Arto Paasilinnan elämä. Espoo: Paasilinna, 2012 Viitteet Aiheesta muualla Arto Paasilinna. Ylen Ammatti: Kirjailija -dokumenttisarjan henkilökuva vuodelta 2004. 53 min Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Pro Finlandia -palkitut Luokka:Jussi-palkinnon saajat Luokka:Suomalaiset päätoimittajat Luokka:Suomalaiset kolumnistit Luokka:Vuonna 1942 syntyneet Luokka:Vuonna 2018 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit |
Aino Räsänen | Aino Alina Räsänen (o.s. Heikkinen; 23. lokakuuta 1910 Nakkila – 14. syyskuuta 1995 Siilinjärvi) oli suomalainen kirjailija. Räsäsen 1940-luvulta 1970-luvun lopulle kirjoittamista Helena-kirjoista on otettu toistakymmentä painosta, sarjan ensimmäisestä romaanista Soita minulle, Helena peräti 26 painosta. Sarjan 12 romaania painettiin yhteensä yli miljoona kappaletta. Räsänen kirjoitti kirjojen lisäksi myös lehtikirjoituksia ja pakinoita. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli opettaja: hän valmistui Jyväskylän seminaarista vuonna 1931 ja toimi opettajana vuoteen 1941 asti. Hän oli vuodesta 1934 naimisissa maanviljelijä Toivo Räsäsen kanssa ja asui suurimman osan elämästään Maaningalla. Kirjat Soita minulle, Helena! (1945) (Elokuvasovitus Soita minulle, Helena! Hannu Leminen.) Olen odottanut sinua (1947) Onnen kanssa piilosilla (1948) ...ja Helena soittaa. Junkkerin perheen vaiheita (1950) (Elokuva ... ja Helena soittaa 1951. Lasse Pöysti.) Kartano odottaa isäntää (1951) Näkemiin, Helena (1953) (Elokuva Näkemiin Helena 1955. Lasse Pöysti) Pää pystyyn, Helena (1955) (Elokuva Pää pystyyn Helena 1957. Esko Töyri) Päivi, Helenan tytär (1957) Tuulenpesä (1958) Helena ja Etelän tyttö (1959) Tyttö ja länsimyrsky (1960) Tuuli vei, tuuli toi (1962) Nuotio palaa (1963) Helena ei tottele (1964) Katariina ja Anu-Riikka (1965) Leikki leikkinä ja henki pois (1966) Helenan suku (1967) Muuttolintu (1968) Helenan terveiset (1969) Annika tulee kaupunkiin' (1971) Kartanon musta majuri (1972) Helenan askeleissa (1974) Kohti suurta seikkailua (1974) (Kuvitus: Helga Sjöstedt) Eevastiina (1976) Helenan muisto (1978) Sirpale onnea'' (1980) Lähteet Aiheesta muualla Aino Räsäsen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa. Aino Räsänen: Näkemiin, Helena! – Koe nuoren sukupolven kaukokaipuu Yle 101 Kirjaa Yle.fi: Helena-elokuvista kiitetyimmät syntyivät Pöystin ohjauksessa Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Pakinoitsijat Luokka:Vuonna 1910 syntyneet Luokka:Vuonna 1995 kuolleet |
Arabian kieli | Arabia (arabiaksi ) on seemiläinen kieli, jota puhuu äidinkielenään yli 300 miljoonaa ihmistä etenkin Arabian niemimaalla ja muualla Lähi-idässä sekä Pohjois-Afrikassa. Se on maailman viidenneksiKIELET MAAILMASSA, 5. arabia 211 milj. (jos yksi kieli), viitattu 20.6.2011Maailman suurimmat kielet, Maailman puhutuimmat kielet ovat (10/2002) 5. arabia 220 milj. Kun lukuun otetaan mukaan myös muut kieltä sujuvasti osaavat, maailman suurimpien kielten lista näyttää seuraavalta. 5. arabia 296 milj., viitattu 20.6.2011 tai neljänneksi puhutuin kieli. Lisäksi arabiaa käyttää lähes kaksi miljardia muslimia päivittäisissä rukouksissaan. Arabia jakautuu standardiarabiaan ja lukuisiin alueellisiin kieliin, joista osa poikkeaa toisistaan huomattavan paljon. Standardiarabiaa käytetään kirjallisuudessa ja virallisissa yhteyksissä, mutta kukaan ei puhu sitä. Arabiaa kirjoitetaan 28 perusmerkistä koostuvalla aakkostolla oikealta vasemmalle. |
Adult contemporary music | AC on formaattiradioihin liittyvä käsite, jolla tarkoitetaan pop- ja rockmusiikkia ”aikuiseen makuun”; ei kovaa rockia. Hot AC on genre, joka sisältää nopeatempoisia aikuishittejä uutuuksista kymmenen vuotta vanhoihin kappaleisiin. Formaattikuvailu ja musiikki ovat paljon lähempänä AC:tä kuin CHR:ää. MOR (middle of the road) on ei-rock-tyylisiä pophittejä, jotka ovat yleensä 15–45 vuotta vanhoja. Sisältää jotain soft AC -musiikkia; eli yleisesti sanoen tämä on ”aikuisstandardi”. Luokka:Populaarimusiikki |
Anni Polva | Anni Kyllikki Polva (oik. Polviander, o.s. Heinonen; ) oli suomalainen kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti Tiina-kirjoista, jotka ilmestyivät vuosina 1956–1986. Varhainen elämä Syntymänsä jälkeen Polva asui lapsuutensa, nuoruutensa ja opiskeluaikansa Tampereella. Hän työskenteli kirjanpitäjänä, tarjoilijana ja kutojana. Avioiduttuaan Unto Polvianderin kanssa vuonna 1938 hän muutti Turkuun, jossa asui kuolemaansa saakka. Ura Polva kirjoitti niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin kirjoja. Hän kirjoitti urallaan 106 kirjaa." Hänen kirjojaan on myyty lähes kolme miljoonaa kappaletta, joista Tiina-kirjojen osuus on yli miljoona kappaletta. Vuonna 2000 Polva sai Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon. Lisäksi hän sai Tiina-kirjoistaan kolme Plättä-palkintoa. Lounais-Suomen kirjailijat ry on jakanut vuodesta 2007 joka toinen vuosi Anni Polva -palkintoa kirjasarjassa ilmestyneelle lasten- tai nuortenkirjalle. Teokset Lähteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Suomalaiset lasten- ja nuortenkirjailijat Luokka:Vuonna 1915 syntyneet Luokka:Vuonna 2003 kuolleet |
Auto-Tune | Auto-Tune on Antares Audio Technologiesin valmistama, äänitysstudioissa käytettävä, pääasiassa laulussa esiintyvien sävelkorkeuden epätarkkuuksien korjaamiseen tarkoitettu tietokoneohjelma. Auto-Tune pystyy prosessoimaan muutakin materiaalia kuin laulua, mutta kuitenkin vain yksiäänistä signaalia, jonka sävelkorkeus on helposti tunnistettavissa digitaalisesti. Auto-Tune virittää käsiteltävän signaalin käyttäjän määrittelemän sävelasteikon mukaisesti. Käyttäjän on myös mahdollista piirtää haluamansa sävelkulku, johon käsiteltävä materiaali viritetään. Muita säädettäviä parametreja ovat muun muassa herkkyys, reagointinopeus ja vibrato. Auto-Tune on saatavana myös erillisenä, ilman tietokonetta toimivana laitteena, käytettäväksi esimerkiksi live-esiintymisten yhteydessä. Myös monet muut valmistajat ovat kehittäneet erilaisia virekorjaukseen tarkoitettuja ohjelmia ja laitteita. Näistä esimerkiksi Melodyne osaa korjata ja manipuloida myös moniäänisen signaalin virettä ja sävelkorkeutta. Englanninkielinen yleisnimitys tämänkaltaisille sovelluksille on ”pitch corrector”, ja niiden käyttämästä tekniikasta käytetään yleisnimitystä ”pitch correction”. Puhekielessä termiä ”autotune” käytetään usein viittaamaan virekorjaukseen huolimatta siitä, millä ohjelmistolla tai laitteella efekti on toteutettu. Normaaliasetuksille säädetyn Auto-Tunen käyttöä on vaikeaa havaita valmiista musiikkikappaleesta, kunhan korjauksen määrä pysyy kohtuullisena. Tarpeettoman vahva virekorjaus voi tehdä laulusta steriilin ja konemaisen. Virekorjausta hyödynnetään toisinaan myös efektiluonteisesti, jolloin ääriasetuksilla saavutetaan luonnottoman nopeat ja tarkat siirtymät eri sävelkorkeuksien välillä. Ensimmäinen edellä kuvattua efektitekniikkaa hyödyntänyt suuren yleisön tietoisuuteen noussut kappale oli Cherin vuonna 1998 julkaistu kappale ”Believe”.Sound On Sound -lehden artikkeli Cherin "Believe"-kappaleen tuotannosta Lähteet Aiheesta muualla Antares Audio Technologiesin kotisivu Mari Koppinen: Lähes kaikkea musiikkia korjataan nykyään Auto-Tunella. Helsingin Sanomat 23.1.2012. Luokka:Musiikkiohjelmistot Luokka:Musiikkilaitteet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit |
Alfred Hitchcock | Alfred Joseph Hitchcock oli englantilainen elokuvaohjaaja. Hän siirtyi 1939 Hollywoodiin, jossa hän teki useimmat merkittävimmistä elokuvistaan. Hitchcockia pidetään jännityselokuvan mestarina (The Master of Suspense), jonka juonenkuljetus oli taidokasta. Hänen katsottiin olleen aikansa muodikkaimpia ja kokeilunhaluisimpia elokuvantekijöitä. Hitchcock ohjasi useita klassikkomaineen saaneita elokuvia, joiden tunnuspiirre on musta huumori. Ranskalaiset elokuvateoreetikot nostivat vain viihdeohjaajana pitkään pidetyn Hitchcockin 1960-luvulla suureksi auteuriksi. Hitchcockin ainoa Oscar-palkinto on vuonna 1967 myönnetty Irving G. Thalbergin muistopalkinto.Irving G. Thalberg Award Oscars.com Hitchcock on yksi maailman tunnetuimmista ja arvostetuimmista elokuvaohjaajista. Hän julkaisi kaikkiaan yli 50 elokuvaa, joista huomattava osa on saanut klassikkomaineen. Hän tuli tutuksi myös menestyneiden televisiosarjojen Alfred Hitchcock esittää (1955–1962) ja The Alfred Hitchcock Hour (1962–1965) isäntänä. Edellistä on jopa pidetty yhtenä kaikkien aikojen parhaista televisiosarjoista.Alfred Hitchcock Presents |
Arizona | Arizona ( tai ; amerikkalaisittain ) on 48. Yhdysvaltojen osavaltio. Osavaltion naapurit ovat Meksiko etelässä, New Mexico, Utah, Nevada ja Kalifornia. Suurimmat kaupungit ovat Phoenix, Tucson ja Mesa; muita tunnettuja paikkoja Yuma ja Flagstaff. Grand Canyonin lisäksi osavaltiossa on useita muita kansallispuistoja, monumentteja ja intiaanireservaatteja. Osavaltion asukasluku vuonna 2014 oli noin 6,7 miljoonaa. |
Aasia | Aasia on maapallon suurin maanosa niin väestöltään kuin pinta-alaltaankin. Sen pinta-ala on noin 44 miljoonaa neliökilometriä, mikä tarkoittaa 29,4 prosenttia maapallon maapinta-alasta ja 8,6 prosenttia kokonaispinta-alasta. Aasiassa asuu vähän yli 4,6 miljardia ihmistä eli yli 60 prosenttia maailman väestöstä. Maanosan nimi tulee antiikin kreikkalaisilta, jotka käyttivät nimeä Anatolian alueesta. Valtauskonnot ovat islam, buddhalaisuus ja hindulaisuus. Aasiassa sijaitsee maailman korkein vuoristo Himalaja. Keski-Aasia on kuivaa tai puolikuivaa aluetta, mutta Intian niemimaalla ja Kaakkois-Aasiassa vallitsee kuuma ja kostea ilmasto. Pohjoisen Siperiassa on laaja havupuumetsäalue. |
Adolf Hitler | Adolf Hitler oli itävaltalaissyntyinen saksalainen poliitikko, joka nousi Saksan valtakunnankansleriksi ja johti natsihallinnon aikana 1933–1945 maata diktaattorina, Saksan valtakunnanjohtajana (Führer). Hitlerin politiikka perustui hänen kehittämäänsä kansallissosialismina tunnettuun aatesuuntaan, joka pohjautui nationalismiin, rasistiseen rotuoppiin ja jyrkkään antisemitismiin. Johtamansa Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen avulla Hitler perusti Saksaan totalitaarisen hallinnon, jossa toisinajattelijat kukistettiin väkivalloin. Hitlerin aloittamat valloitussodat johtivat toisen maailmansodan syttymiseen Euroopassa, ja hänen hallintonsa harjoittama hirmuvalta johti rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja holokaustina tunnettuun kansanmurhaan. Tästä huolimatta Hitler oli monien aikalaistensa kannattama ja palvoma johtaja. Hänen valtakautensa päättyi Saksan tappioon ja Hitlerin itsemurhaan keväällä 1945. Hitler oli taitava propagandisti ja puhuja, ja hyödyntäen räikeää juutalaisvastaista propagandaa, saksalaisten keskuudessa vallinnutta tyytymättömyyttä ensimmäisen maailmansodan lopputuloksesta sekä 1920-luvun lopun talousvaikeuksia hän kohosi Saksan diktaattoriksi maaliskuussa 1933. Hänen valtakautensa alkoi Versailles’n rauhansopimuksen yksipuolisella mitätöinnillä ja sitä seuranneella asevarustelulla sekä valtiojohtoisilla teollistamishankkeilla, jotka nostivat Saksan ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä talouskriisistä. Samalla Saksasta muotoutui yksipuoluediktatuuri. Hitlerin aloittamat valloitussodat sytyttivät vuonna 1939 toisen maailmansodan, jonka kestäessä Saksa liittolaisineen valloitti suuren osan Eurooppaa. Sodan uhrien lisäksi Saksan hallitus järjestelmällisesti surmasi noin kuusi miljoonaa juutalaista ja miljoonia muita ihmisiä ”ei-toivottuna” pidetyn rodun, uskonnon, poliittisen vakaumuksen tai vamman vuoksi. Saksan häviön käytyä epäonnistuneen Neuvostoliiton valloitusyrityksen jälkeen väistämättömäksi Hitler teki itsemurhan bunkkerissaan puna-armeijan saartamassa Berliinin hallituskorttelissa sodan viimeisinä päivinä. Elämäkerta Lapsuus ja nuoruus pienoiskuva |
Albert Einstein | Albert Einstein (; saks. ; )Albert Einstein oli saksanjuutalainen teoreettinen fyysikko, joka tunnetaan parhaiten suhteellisuusteorian isänä. Hän vaikutti merkittävästi kvanttimekaniikan ja kosmologian kehitykseen, ja häntä pidetään yleisesti 1900-luvun tärkeimpänä fyysikkona. Einstein sai vuonna 1921 Nobelin fysiikanpalkinnon valosähköisen ilmiön selittämisestä sekä ”muista ansioista”. Svante Arrheniuksen pitämästä puheesta käy ilmi, että näihin ”muihin ansioihin” kuuluu myös se, että Einstein osoitti 1905 ensimmäisenä Brownin liikkeen avulla atomien olemassaolon. Tästä hänelle ehdotettiin Nobelia jo vuonna 1910.Fölsing, s. 125 Einstein osoitti teoreettisesti, miten hiukkasen siksak-liike johtuu molekyylien lämpöliikkeestä. Elämä Lapsuus pienoiskuva |
Akatemia | Akatemia on korkeasti oppineiden yhteisö, kuvaannollisesti sekä myös kirjaimellisesti, kun puhutaan akateemikkojen ryhmistä. Akatemia voi olla Platonin Akatemia, Platonin noin vuonna 385 eaa. perustama koulu, jonka perillinen sulki ovensa keisari Justinianus I:n aikana 529 jaa., yleisemmin Platonin koulukunta tiede-, taide- tai kirjallinen seura, joka pyrkii edistämään alansa tutkimusta ja opetusta, esimerkiksi Suomen Akatemia korkeakoulu, alan ylin oppilaitos, esimerkiksi Sibelius-Akatemia tieteellisen tutkimuksen rahoitus- ja suunnittelujärjestö Akateeminen voi tarkoittaa yliopistollista, korkeakouluun liittyvää tai sille ominaista, tai jotakin teoreettista käsitteellistä, muodollista, käytännölle vierasta kielteisessä sävyssä jotain vanhoillista, paikalleen jähmettynyttä, sovinnaista tai kaavamaista yliopistotutkinnon suorittanutta henkilöä (esimerkiksi järjestöjen nimissä, ”tekniikan akateemiset”) Akateemikko voi olla akateemikko, akatemian jäsen Platonin Akatemia Alkuperäinen Akademeia (aikaisemmin Hekademeia) oli puistomainen urheilupaikka, joka oli saanut nimensä Hekademos-nimisen kreikkalaisen sankarin mukaan. Se sijaitsi hivenen Ateenan ulkopuolella. Myöhemmin sinne perustettiin opiskelun pyhättö.The Academy of Plato Platon, jolla itsellään oli maita lähistöllä, valitsi sen opetuspaikakseen. Niin tekivät sitten myös hänen seuraajansa, joita alettiin kutsua nimellä akadēmikoi, "akatemialaiset". Akatemiassa opetettiin ideaoppia ja muita platonistisia ajatuksia. Myöhemmät akatemiat Klassillisten opintojen viritessä uudelleen 1400-luvun Italiassa alettiin oppineiden yhdistyksiä yleensä kutsua akatemioiksi. Antiikin Kreikan mallin mukaan Cosimo de’ Medici perusti epämuodollisen, taiteilijoiden ja ajattelijoiden piirin, Firenzen Akatemian. Ensimmäisenä virallisena taideakatemiana pidetään kuitenkin Giorgio Vasarin vuonna 1561 Firenzeen perustamaa Accademia del Disegnoa. Akatemioiden rooli voimistui ja niistä tuli kunkin maan taide-elämän keskuksia Euroopassa, ja ne myös kouluttivat kuvataiteilijoita, kuten taidemaalareita ja kuvanveistäjiä. Ne sanelivat huolellisesti laadittuja ohjeita ja kauneudellisia oppeja, joten sana akateeminen alkoi ennen pitkää tarkoittaa enemmänkin näitä oppeja soveltavaa kuin jotain luovaa. Koska sanaan "akatemia" liittyi ja liittyy yhä paljon myönteisiä mielleyhtymiä älyllisestä loistosta, monet laitokset ja koulut ovat valinneet sen osaksi nimeään. Nykyään akatemioiksi kutsutaan korkeakouluja, yliopistoja, tiede-, taide- tai kirjallisuusseuroja, ja akateemisella ajatellaan tarkoitettavan mitä tahansa nimenomaan korkeakouluihin ja yliopistoihin sekä korkeaan tieteelliseen tutkimukseen liittyvää. Kirjallisista akatemioista kuuluisin on Ranskan akatemia (, perustettu 1635), Pohjoismaissa huomattavin on Svenska Akademien (1786) Ruotsissa. Tieteellisistä akatemioista mainittakoon Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia (1739), Det Kongelige Danske Videnskabernes Selskab (1742) Tanskassa, Videnskabs-selskabet (1857) Norjassa, Royal Society (1662) Englannissa ja Akademie der Wissenschaften (1700) Saksassa. Suomessa tieteellisiä akatemioita vastaavat lähinnä Suomen Tiedeseura (, 1838) ja Suomalainen Tiedeakatemia (1908), kirjallista akatemiaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (1831). Tekniikan alalla toimivat Teknillisten tieteiden akatemia ja Svenska Tekniska Vetenskapsakademien i Finland. Akatemioita Academici dei Lincei Akademie der Wissenschaften Ciceron Akatemia Firenzen Akatemia Kuvataideakatemia Platonin Akatemia Ranskan akatemia Royal Society Ruotsin akatemia Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia Sibelius-Akatemia Suomalainen Tiedeakatemia Suomen Akatemia Teknillisten tieteiden akatemia Turun akatemia Åbo Akademi Lähteet Luokka:Koulutus |
Aldous Huxley | Aldous Leonard Huxley (26. heinäkuuta 1894 Godalming, Englanti – 22. marraskuuta 1963 Los Angeles, Yhdysvallat) oli englantilainen kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti dystooppisesta tieteisromaanistaan Uljas uusi maailma (1932). Elämä ja ura Aldous Huxley syntyi arvostetun biologin Thomas Henry Huxleyn sekä koulutuksessa ja kirjallisuudessa ansioituneen suvun tyttären Julia Frances Arnoldin perheeseen kolmantena poikana vuonna 1894. Huxley aloitti 14-vuotiaana opinnot Etonissa. Kolme vuotta myöhemmin hänen silmänsä sairastui, mikä teki hänestä lähes sokean puolentoista vuoden ajaksi, jätti pysyvän näkövamman ja pakotti hänet lopettamaan opintonsa Etonissa ja hylkäämään lääkärin urahaaveensa. Tämän tragedian lisäksi Huxley menetti teini-ikäisenä sekä äitinsä että yhden veljistään. Koska Huxleylla ei ollut tulevaisuutta tieteessä, hän alkoi kirjoittaa. Hän kävi Balliol Collegea Oxfordissa ja julkaisi runojaan ja novellejaan. Hänelle myönnettiin Stanhopen palkinto historiallisesta esseestä. Vuosina 1916–1919 hän työskenteli rehtorina kirjoittamisen ohella, kunnes teki kirjoittamisesta päätyönsä. Huxley meni naimisiin vuonna 1919 ja aloitti työt kirjallisuusjournalistina eri julkaisuissa, kirjoittaen samalla romaaneja, novelleja ja esseitä. Saatuaan julkaistua kolme proosatekstiä, kolme runokokoelmaa ja esseekokoelman 1920-luvun alussa Huxley teki julkaisusopimuksen Chett & Windus Publishersin kanssa, joka julkaisi Huxleyn teoksia tämän kuolemaan asti. Tämä antoi Huxleylle perheineen taloudellisen turvan. Esikoisromaaninsa Crome Yellow (1921) ja toisen romaaninsa Antic Hay (1923) myötä Huxleysta tuli tunnettu kirjailija. Hän satirisoi molemmissa teoksissa aikansa Englannin kirjallisuus- ja älymystöpiirejä. Myös seuraavat teokset Those Barren Leaves (1925) ja Elämän kontrapunkti (1928) jatkoivat samalla linjalla. Aldous Huxley julkaisi elämänsä aikana 47 fiktioteosta, tietokirjoja, runoutta ja näytelmiä. Hänen satiiriset romaaninsa 1920-luvulta tekivät hänestä tunnetun joskin kiistanalaisen kirjailijan, sillä kriitikot näkivät niiden markkinoivan erilaisia kielteisiksi koettuja asenteita ja kuvaavan latteita ja vastenmielisiä hahmoja. Huxleyn kirjalliseksi tyyliksi muodostuikin kiinnostus ideoihin eikä tarinankerrontaan sekä hänen romaaniensa hahmottomuus. Huxleyn ihailijat arvostivat hänen nokkeluuttaan ja piittamattomuuttaan kirjallisuuden säännöistä sekä kykyä paljastaa aikansa onttous, josta kaivattiin vapautusta. Huxleyn tunnetuin teos on satiirinen dystopia Uljas uusi maailma (1932). Romaani kuvaa tieteen ja teknologian uusimpien keinojen avulla hallittua yhteiskuntaa, jossa ihmiset juoksevat pelkän nautinnon perässä. Romaani jakoi aikanaan mielipiteet hyvin voimakkaasti, ja se kiellettiinkin joissain maissa. Myös Huxleyn myöhempi tuotanto herätti kiistoja, sillä hän käsitteli mielellään teemoja, jotka eivät olleet suosiossa. Hänen teoksensa kärsivät sensuurista muun muassa Australiassa, Yhdysvalloissa, Neuvostoliitossa ja Irlannissa. Suomessakin Huxleyn sensurointia ilmeni teosten tietoisen kääntämättä jättämisen muodossa. Kun suursota alkoi näyttää väistämättömältä, Huxley muutti vuonna 1937 perheineen Yhdysvaltoihin ja asettui lopulta Etelä-Kaliforniaan. Hän asui Yhdysvalloissa lopun ikäänsä, vaikka matkustelikin paljon ympäri maailmaa. Huxley kiinnostui 1940-luvulla mystiikasta ja julkaisi aiheesta sarjan kirjoja. Hän teki myös kokeiluja psykedeeleillä ja julkaisi kokeiluistaan kirjan Tajunnan ovet (1954). Vaimonsa kuoltua vuonna 1955 Huxley meni seuraavana vuonna uudelleen naimisiin. Viimeisinä vuosinaan hän jatkoi kirjoittamista mutta käytti aikansa enimmäkseen luennoimalla yliopistoissa ja muissa laitoksissa sekä osallistumalla konferensseihin ympäri maailmaa. Hänen kotinsa Los Angelesissa paloi vuonna 1961 ja sen mukana koko hänen kirjastonsa. Huxley kuoli syöpään vuonna 1963. Suomennetut teokset Lähteet Aiheesta muualla Aldous Huxley Wikisitaateissa Aldous Huxleyn teoksia Gutenberg-projektissa somaweb.org: Aldous Huxley Luokka:Englantilaiset kirjailijat Luokka:Englantilaiset tieteiskirjailijat Luokka:Vuonna 1894 syntyneet Luokka:Vuonna 1963 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit |
Alabama | Alabama ([alabama], amerikkalaisittain [ˌælə'bæmə]) on Yhdysvaltain osavaltio, joka kuuluu kulttuurisesti etelävaltioihin. Sen pääkaupunki on Montgomery. Osavaltion väkiluku vuonna 2014 oli noin 4,8 miljoonaa. Alabama on saanut nimensä Alabamajoen mukaan, jonka puolestaan nimesivät varhaiset eurooppalaiset tutkimusmatkailijat intiaaniheimon mukaan. Maantiede Alabama rajoittuu idässä Georgian osavaltioon, pohjoisessa Tennesseehen, lännessä Mississippiin ja etelässä Floridaan. Eteläosastaan Alabamalla on myös merenrantaa Meksikonlahteen Alabamajoen ja Tembigbeejoen suistoalueella Mobilen kaupungin kohdalla. Alabaman maasto muodostuu Meksikonlahden laakeista rannikkotasangoista ja niiden pohjoispuolelle levittäytyvistä kukkuloista. Osavaltion korkein kohta on Cheha-vuori, 734 metriä. Vuoden kuuminta aikaa on heinä-elokuu, jolloin keskimääräinen päivän ylin lämpötila on Birminghamissa lähellä 33 celsiusastetta. Viileintä on tammikuussa, keskimääräinen alin yksi celsiusastetta. Historia Varhaishistoria pienois |
Abba | Abba on ruotsalainen pop-yhtye, joka on yksi kaikkien aikojen suosituimmista ja tunnetuimmista yhtyeistä. Abba nousi kansainväliseen suosioon vuonna 1974 voitettuaan Euroviisut kappaleellaan ”Waterloo”. Tuon jälkeen yhtye sai suurta menestystä levylistoilla ympäri maailmaa ja se on säilyttänyt suosionsa myös vuonna 1982 tapahtuneen hajoamisensa jälkeen. Vuoteen 2018 mennessä Abban levyjä oli myyty noin 400 miljoonaa kappaletta. Yhtyeen jäsenet, Agnetha Fältskog, Björn Ulvaeus, Benny Andersson ja Anni-Frid ”Frida” Lyngstad, esiintyivät yhdessä jo vuonna 1970 nimellä Festfolk. Yhtyeen ensimmäinen single vuonna 1972 julkaistiin nimellä Björn & Benny, Agnetha & Anni-Frid. Vuonna 1973 he esiintyivät nimellä Björn & Benny, Agnetha & Frida. Nimi Abba syntyi, kun yhtyeen manageri Stig ”Stikkan” Anderson loi sen jäsenten etunimien etukirjaimista. Abban musiikkiin perustuvan Mamma Mia! -musikaalin vuodelta 1999 on nähnyt yli 60 miljoonaa ihmistä, mikä tekee siitä yhden maailman menestyneimmistä musikaaleista. Musikaalin elokuvaversio vuodelta 2008 oli myös suurmenestys. Elokuvan jatko-osa sai ensi-iltansa vuonna 2018. Huhtikuussa 2018 uutisoitiin yhtyeen äänittäneen uutta musiikkia. Abban manageri Görel Hanser kertoi tiedotustilaisuudessa, että yhtyeeltä ilmestyy kaksi uutta kappaletta. |
Australia | Australia eli Australian yhteisö on valtio eteläisellä pallonpuoliskolla. Australia on ainoa valtio, joka kattaa kokonaisen mantereen. Australian nimi tulee latinan sanasta australis, ’eteläinen’. Australian lähivaltioita ovat pohjoisessa Indonesia, Itä-Timor ja Papua-Uusi-Guinea, koillisessa Salomonsaaret ja Vanuatu ja kaakossa Uusi-Seelanti. Australian väkiluku oli vuonna 2018 noin 25 miljoonaa, ja se on keskittynyt enimmäkseen suuriin rannikkokaupunkeihin: Sydneyyn, Melbourneen, Brisbaneen, Perthiin ja Adelaideen. Aboriginaaleja eli Australian alkuperäisasukkaita on koko väestöstä 2,9 prosenttia. |
Aikakone (yhtye) | Aikakone on suomalainen, nelihenkinen popyhtye, joka oli 1990-luvulla yksi Suomen popmusiikin näkyvimpiä ilmiöitä. Yhtye toimi nimellä Aikakone vuosina 1995–1998 ja kolmen vuoden tauon jälkeen vuodet 2001–2003 nimellä Aika. Vuonna 2003 yhtye vaihtoi nimensä takaisin Aikakoneeksi ja jäi tauolle viimeisen kiertuekeikkansa jälkeen. Paluun Aikakone teki vuonna 2008 uuden helmikuussa 2008 ilmestyneen kokoelmalevyn Greatest Hits myötä. Historia Aikakone julkaisi debyyttialbuminsa Tähtikaaren taa vuonna 1995. Se myi triplaplatinaa ja sisälsi läpimurtokappaleet ”Alla vaahterapuun”, ”Odota”, ”Taas saan lentää”, nimikkokappaleen ”Tähtikaaren taa” ja ”Matkustanut oon”, jotka kaikki saivat runsaasti radiosoittoaikaa. Samana vuonna duettona Samuli Edelmannin kanssa Sanin esittämä kappale ”Tuhat yötä” nousi hitiksi. Aikakoneen seuraava levy, Toiseen maailmaan, ilmestyi vuonna 1996. Siltä hiteiksi nousivat ”Nti Groove”, ”Opettelen salaa” ja ”Keltainen”. Tuolloin Aikakone osallistui Eurovision laulukilpailujen karsintoihin ensimmäistä kertaa kappaleellaan ”Ihan hiljaa”, joka on levyn 12. raita. Sijoitus karsinnoissa oli kuudes. Vuotta myöhemmin 1998 ilmestyi uusi pitkäsoitto, Maa. Maa-albumin ensimmäinen hittisingle oli Veran tulkitsemana ”Tulisitko”. Sitä seurasivat ”Magiaa/Perhosten yö” ja Veran kirjoittama joulun ajalle tarkoitettu ”Hiljaisuus”. Niiden lisäksi julkaistiin EP. Se sisälsi neljä kappaletta: ”Rakkauden lähetti”, joka tehtiin Suomalaisen työn liitolle, ”Anna mun bailaa (’99 remix)”, ”Aikapyörä” ja ”Seis”. Single myi tuplaplatinaa. Sen jälkeen yhtye jäi pitemmälle tauolle. Uudistuminen vuonna 2001 Yhtye teki paluun vuonna 2001 esiintyen uudella nimellä Aika. Esiintymiskieli oli vaihdettu englantiin, syystä että se oli ollut yhtyeen jäsenten pitkäaikainen haave. Ensimmäisestä kappaleesta ”Little by Little” tuli pitkäsoiton Hear Me Now avausraita, mutta siitä tuli vähemmän tunnettu single. Seuraava suosittu single oli albumin nimikappale ”Hear Me Now”, josta tuli myös suosittu kesäbiisi. Kyseinen kappale oli myös syksyllä ilmestyneen Young Love -nuorisoelokuvan tunnusmusiikki. Samassa elokuvassa olivat elokuvamusiikkina myös Ajan kappaleet ”Glittering Lights” ja ”Rock Me Baby”. Hear Me Now -albumi myi kultaa. Aika-yhtye osallistui toistamiseen Euroviisuihin vuonna 2002 kappaleella ”Stay” ja sijoittui toiseksi Suomen karsinnassa. Kappale ei kuitenkaan saanut toivottua radiosoittoaikaa. Hear Me Now -albumilta julkaistiin kuitenkin vielä yksi single, ”Glittering Lights”. Lopettaminen vuonna 2003 Vuonna 2003 Aika ilmoitti jäävänsä tauolle ja lopettavan toimintansa. Jäähyväiskiertueen jälkeen kaikki siirtyivät omille urilleen: Sani soolouralle, Alex elämäntapavalmentajaksi ja elokuvamusiikkisäveltäjäksi, Maki tekemään sävellyksiä muille artisteille ja Vera kirjoittamaan. Yhtye julkaisi vielä jäähyväissinglen ”Uudet tuulet” sekä hittikokoelmalevyn saman vuoden toukokuun loppuun. Levyllä on mukana kaikki Aikakoneen suurimman suosion saaneet kappaleet. 23. toukokuuta 2003 jäi yhtyeen viimeiseksi esiintymiseksi klubilla, joka oli Helsingin Kaivohuoneella ja samalla myös toistaiseksi viimeiseksi päiväksi, jolloin yhtyeen jäsenet esiintyivät nimellä Aikakone. Lähes vuosikymmenenmittaisen uransa aikana yhtye myi yhteensä noin 400 000 levyä, teki 2 500 keikkaa ja edustaa hittimäärällään 1990-luvun suomalaisen popmusiikin kärkeä. Paluu vuonna 2008 Aikakone teki paluun vuonna 2008, jolloin helmikuun lopulla julkaistiin kokoelmalevy. Kahdelle CD:lle mitoitettu kokoelmalevy sisältää Aikakoneen suosituimmat hitit sekä myös joitain yhtyeen tutuimmista hiteistä remiksattuja versioita. Lisäksi levyllä on kolme kokonaan uutta kappaletta, ”Vuoristorata”, ”Nostan sut” ja ”Karnevaali”. Yhtye valitsi yhdeksi esiintymisekseen Suomen euroviisukarsinnat toimien siellä väliaikaesiintyjänä. Vuoden 2009 kiertueella oli Veran äitiysloman aikana tuuraamassa Susanna Laine. Vuonna 2010 Aikakoneelta ilmestyi jälleen uusi single. SIG-yhtyeen hitistä ”Vuosisadan rakkaustarina” tehty cover-versio oli myös mainosmusiikkina R-kioskille televisiomainoksessa. Singleä seurasi samanniminen albumi, jolla on 11 uutta kappaletta. Aikakone julkaisi toukokuussa 2012 singlen ”Historiaan” ja osallistui saman vuoden Syksyn sävel -kilpailuun kappaleella ”Nirvana”. Yhtye oli mukana kappaleilla vielä täydessä kokoonpanossaan ja alkuperäisjäsenistönä. Heinäkuussa 2013 julkisuudessa liikkui tieto, että Vera oli lähtenyt yhtyeestä. Hänen tilalleen yhtyeeseen tuli myöhemmin samana vuonna Jasmin ”Jazu” Hertzberg. Toukokuussa 2015 Aikakone julkaisi uuden singlen ”Liian vanha”. Kappale on osa Reumaliiton Liikkeestä hyvinvointia -kampanjaa. Kappale oli ensimmäinen single 23. lokakuuta 2015 julkaistulta 2.0-albumilta. Vuodesta 2020 eteenpäin Jenna jatkaa Aikakoneen riveissä nykyään satunnaisesti vierailevana laulajana keskittyäkseen soolouran luomiseen Jenna Veen-taiteilijanimellä. Yhtyeen pääsäveltäjä Maki Kolehmainen kuoli kesäkuussa 2024. Jäsenet Sani (Saija Aartela) (1994–) Alex (Alex Ojasti) (1993–) Maki (Marko Kolehmainen) (1993–2024) Vera (Heidi Puurula) (1994–2013) Jazu (Jasmin Hertzberg) (2013–2016) Jenna (Jenna Välikangas) (2016–2020) Sessiojäsenet Sune (Susanna Laine) (2009–2010) Julkaisut Pophitit 1995-2003 (2003) Greatest Hits (2008) Menestys Aikakone on saanut kaksi kertaa Emma-palkinnon, vuosina 1995 (vuoden tulokas) ja 1996 (vuoden yhtye). Suosikki-lehden vuoden 1995 vuosiäänestyksessä Aikakone valittiin sekä parhaaksi tulokkaaksi että parhaaksi yhtyeeksi. Radiomafian radiokanavan vuosiäänestyksessä 1995 Aikakone valittiin parhaaksi yhtyeeksi, Samuli Edelmannin ja Sanin Tuhat yötä taas parhaaksi biisiksi. Jyrki Dance Music Awardissa Aikakone valittiin vuoden 1995 kotimaiseksi Tv-artistiksi, Odota taas vuoden diskobiisiksi. Dean Martin Boozing Society nimesi Aikakoneen vuoden 1996 bändiksi. Aikakoneen Kristallipallo-verkkosivusto kruunattiin komeimmaksi Radio Cityn Vuoden kotisivu 1996 -mittelössä. Huhtikuussa 1997 Aikakone valittiin Finnish Dance Music Awardsissa vuoden tanssiaktiksi, lisäksi bändi sai palkinnon sekä parhaasta tanssivideosta että parhaasta tanssimiksauksesta. Tähtikaaren taa on myynyt triplaplatinaa, Toiseen maailmaan taas tuplaplatinaa, ja Maakin rikkoi aikoinaan platinarajan. Kun Anna mun bailaa -sinkku ilmestyi keväällä 1999, Aikakone sai samalla ensimmäisenä suomalaisena yhtyeenä julkaisuunsa Suomalaisen Työn Liiton myöntämän Avainlippu-merkin. Lähteet Aiheesta muualla Aikakoneen viralliset Facebook-sivut Aikakoneen fanisivut Luokka:Suomalaiset popyhtyeet Luokka:Suomalaiset eurodanceartistit ja -yhtyeet Luokka:1990-luvun yhtyeet ja sooloartistit Luokka:Emma-palkinnon saajat |
Ahvenanmaan maakunta | Ahvenanmaa on Itämerellä sijaitseva saariryhmä sekä Suomen historiallinen ja nykyinen maakunta, jolla on maakunnista ainoana oma itsehallinto. Ahvenanmaan muodollinen virkakieli on ruotsi, mutta sekä Suomen perustuslain että Ahvenanmaan itsehallintolain nojalla suomenkielisellä on täysin vastaavanlainen oikeus käyttää omassa asiassaan Ahvenanmaan viranomaisessa suomen kieltä kuin ruotsinkielisellä on oikeus käyttää omaa kieltään Manner-Suomen alueella. Väestöstä 88 prosenttia puhuu äidinkielenään ruotsia ja noin 5 prosenttia on suomenkielisiä. Muunkielisiä asukkaita on yhteensä noin seitsemän prosenttia. Ahvenanmaa on sekä väkiluvultaan ( henkeä ) että maapinta-alaltaan Suomen pienin maakunta mutta on kuitenkin väestötiheydeltään (19 as./km²) maakuntien mediaanissa. Maakunta sai eduskunnan päätöksellä laajan itsehallinnon jo vuonna 1920, ja Kansainliitto päätti 1921 alueen kuuluvan Suomelle.Ahvenanmaan erityisasema, Um.fi, viitattu 11.4.2022 Ahvenanmaalla on 16 kuntaa, mutta sen ainoa kaupunki on maakunnan hallintokeskus Maarianhamina. Elinkeinorakenne on painottunut palveluihin. Tärkein elinkeino on merenkulku, joka synnyttää lähes 30 prosenttia alueen bruttokansantuotteesta. Ahvenanmaa saa myös poikkeuksellisen suuria tulonsiirtoja muualta Suomesta: valtion nettomenot yhtä ahvenanmaalaista kohden ovat noin 4 500 euroa vuodessa. Ahvenanmaan elintaso onkin Suomen korkein. Ahvenanmaan tuhansista saarista 60 on asuttuja. Jääkausi on hionut saarten punaisen graniitin monin paikoin silokallioiksi. Kasvillisuus on rehevää ja runsaslajista. Sekä kasvillisuus että eläimistö poikkeavat Manner-Suomen lajistosta, ja maakunnalla on omia rauhoitusmääräyksiä. Nimen etymologia Ruotsin sana å tarkoittaa yksinään pientä jokea, mutta Ahvenanmaan ruotsinkielisen nimen Åland alkuosan arvellaan olevan muuta alkuperää, sillä Ahvenanmaalla ei juuri ole jokia. Lars Huldénin esittämän teorian mukaan Åland-nimen alkuosa on muunnos muinaispohjoismaisesta sanasta ”ahva”, joka on sama sana kuin latinan aqua (vesi). Toisaalta hän pitää mahdollisena sitäkin, että lähtökohtana voisi olla suomalainen sana ahvena (’ahven’), josta kielen äännekehityksen sääntöjen mukaan on voinut kehittyä maakunnan nimen alkuosa å. Maantiede Ahvenanmaa sijaitsee Saaristomeren lounaisosassa Ahvenanmeren itäpuolella ja Selkämeren eteläpuolella. Ahvenanmaan itäpuolella on Turun saaristo Varsinais-Suomessa, jonka suuntaan rajana on Kihti. Maakunnan pääsaaren Manner-Ahvenanmaan keskellä on Lumparnin merenselkä ja Vårdön ja Kumlingen välillä Teili-niminen merenselkä. Manner-Ahvenanmaalta on Ruotsin mantereelle 40 kilometriä ja Suomen mantereelle 100 kilometriä. Suomen ja Ahvenanmaan välillä on kuitenkin saaristo, Ruotsiin päin avomeri. Ahvenanmaahan kuuluvalla Märketin luodolla on Suomen läntisin kiinteän maan kohta. pienoiskuva |
AMD | AMD eli Advanced Micro Devices, Inc. on vuonna 1969 perustettu yhdysvaltalainen puolijohdevalmistaja. pienoiskuva |
Avoin lähdekoodi | Avoin lähdekoodi tarkoittaa ohjelmistojen tuottamis- ja kehitysmenetelmiä, jotka tarjoavat käyttäjälle mahdollisuuden tutustua ohjelman lähdekoodiin ja muokata sitä omien tarpeidensa mukaisesti. Avoimen lähdekoodin periaatteisiin kuuluu myös vapaus käyttää ohjelmaa mihin tahansa tarkoitukseen ja kopioida ja levittää sekä alkuperäistä että muokattua versiota. Paitsi ohjelmistojen kehitysmenetelmiin avoimella lähdekoodilla voidaan viitata myös niiden avulla tuotettuihin ohjelmistoihin sekä kehittäjäyhteisöön. Käytännössä avoin lähdekoodi tarkoittaa pitkälti samaa asiaa kuin vapaa ohjelmisto, joista puhuttaessa halutaan usein painottaa ohjelmistokehityksen eettisiä ulottuvuuksia. Avoimesta lähdekoodista puhuttaessa huomio saattaa pikemminkin kiinnittyä vapaudesta ja avoimuudesta seuraaviin käytännön hyötyihin. Vapaiden ohjelmistojen ja avoimen lähdekoodin vastakohtana voidaan pitää omisteisia ohjelmistoja ja suljettua lähdekoodia. Tunnetuimpia avoimen lähdekoodin tuotteita ovat Firefox-selain, LibreOffice-toimisto-ohjelmisto ja Linux-käyttöjärjestelmä, joka pääosin muodostuu Linux-ytimestä ja GNU-hankkeen ohjelmistoista. Myös älypuhelimissa yleinen Android-käyttöjärjestelmä on avointa lähdekoodia Historia 1960- ja 1970-luvuilla ohjelmointia tehtiin akateemisissa ympäristöissä ja yritysten laboratorioissa, jotka jakoivat ja muokkasivat ohjelmistoja vapaasti. 1980-luvulla ohjelmointi siirtyi omisteisiin ohjelmistoihin ja Richard Stallman kirjoitti vapaan ohjelmiston ideologiasta sekä ohjelmistojen tekijänoikeuksista. Vuonna 1998 tapahtui merkittävä muutos kun Bruce Perens ja Eric Raymond ilmaisivat epäilyksenä etteivät yritykset ole vakuuttuneita Stallmanin näkemyksistä: tämä johti avoimen lähdekoodin liikkeeseen. GNU-projektin lisäksi muita merkittäviä projekteja 1980-luvulla olivat Berkeley Software Distribution (BSD), X Window System ja TeX. Linus Torvaldsin aloittama ydin oli osa, jota GNU-projektilla ei vielä ollut, ja Linuxin sai helpommin toimimaan kuin 386BSD:n. Myös Torvaldsin pragmaattinen lähestymistapa kiinnosti ohjelmistokehittäjiä. Avoin lähdekoodi viittasi aluksi avoimen lähdekoodin ohjelmistoihin, mutta avoimesta lähdekoodista on tullut liike, joka ulottuu ohjelmistotuotannon ulkopuolelle. Termin avoin lähdekoodi on esittänyt Christine Peterson. Termi kehitettiin vaihtoehdoksi, koska termi "vapaa ohjelmisto" vaati aina selityksen sen tarkoittavan oikeuksia eikä hintaa ja oli tarve selkeämmälle termille. Raymond otti termin käyttöön, Perens perusti Opensource.org:in sekä Tim O'Reilly sopi käyttävänsä sitä useissa projekteissa. Termiä käytettiin Netscape Navigatorin lähdekoodin julkaisussa ja O'Reilly & Associatesilla: 7. huhtikuuta 1998 järjestettiin ensimmäinen Open Source Summit -kokoontuminen. Määritelmä Pelkkä mahdollisuus päästä tutustumaan lähdekoodiin ei vielä tee ohjelmistosta avoimen lähdekoodin edustajaa, vaan oikeudellisesta näkökulmasta avoimeen lähdekoodiin liittyy lisenssi, jolla ohjelman tekijä tarjoaa teoksensa yhteisön käytettäväksi ja muokattavaksi. Lisenssi voi kuitenkin asettaa ehdoksi, että ohjelmaan tehtävät muutoksetkin on julkaistava samalla lisenssillä, jotta myös alkuperäinen tekijä pääsisi hyötymään muiden tekemistä parannuksista. Tekijänoikeudet säilyvät koodin kirjoittajilla, jolleivät nämä erikseen niistä luovu. Avoimen lähdekoodin tunnuspiirteet on täsmällisesti määritellyt Open Source Initiative (OSI) -järjestö, joka pyrkii edistämään avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöä: Ohjelman täytyy olla vapaasti levitettävissä ja välitettävissä. Lähdekoodin täytyy tulla ohjelman mukana tai olla vapaasti saatavissa. Myös johdettujen teosten luominen ja levitys pitää sallia. Lisenssi voi rajoittaa muokatun lähdekoodin levittämistä vain siinä tapauksessa, että lisenssi sallii erillisten korjaustiedostojen ja niiden lähdekoodin levittämisen. Voidaan myös vaatia, ettei johdettua teosta levitetä samalla nimellä tai versionumerolla kuin lähtöteosta. Yksilöitä tai ihmisryhmiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan. Käyttötarkoituksia ei saa rajoittaa. Kaikilla ohjelman käsiinsä saaneilla on samat oikeudet. Lisenssi ei saa olla riippuvainen laajemmasta ohjelmistokokonaisuudesta, jonka osana ohjelmaa levitetään, vaan ohjelmaan liittyvät oikeudet säilyvät, vaikka se irrotettaisiin kokonaisuudesta. Lisenssi ei voi asettaa ehtoja muille ohjelmille. Ohjelmaa saa levittää myös yhdessä sellaisten ohjelmien kanssa, joiden lähdekoodi ei ole avointa. Lisenssin sisällön pitää olla riippumaton teknisestä toteutuksesta. Oikeuksiin ei saa liittää varaumia jakelutavan tai käyttöliittymän varjolla. Näiden kriteerien mukaan esimerkiksi seuraavilla lisensseillä julkaistuja ohjelmistoja voidaan pitää avoimen lähdekoodin edustajina: GNU General Public License (GPL) ja GNU Lesser General Public Licence (LGPL), BSD-lisenssit, Mozilla Public License (MPL), Apache-lisenssit, IBM Public License, Intel Open Source License, Apple Public Source License, Nokia Open Source License sekä Sun Microsystemsin Sun Industry Standards Source License ja Sun Public License. Eri lisenssityyppejä käsitellään julkisen hallinnon suosituksessa JHS 169 Avoimen lähdekoodin ohjelmien käyttö julkisessa hallinnossa. Avoin lähdekoodi vai vapaa ohjelmisto? Eric Raymondin essee The Cathedral and the Bazaar huomioi avoimen lähdekoodin merkityksen ohjelmiston kehitysmenetelmään vuonna 1997. Richard Stallmanin mukaan termit vapaa ohjelmisto ja avoin lähdekoodi kuvaavat lähes samoja asioita, mutta eri arvoihin perustuvia näkemyksiä: avoin lähdekoodi on kehitysmenetelmä kun taas vapaa ohjelmisto on sosiaalinen liike. Termi avoin lähdekoodi kehitettiin helmikuussa 1998 vastauksena Netscapen päätökseen julkaista verkkoselaimensa lähdekoodit vapaalla lisenssillä. Osa vapaiden ohjelmistojen liikkeen edustajista halusi ottaa etäisyyttä liikkeen ideologiseen taustaan ja muotoilla toimintamallinsa pragmaattisemmin termein, jotka sopisivat myös yrityselämän käyttöön paremmin kuin englanninkielinen sana free, joka voi tarkoittaa paitsi vapaata myös ilmaista. Linux-ytimen alkuperäinen kehittäjä Linus Torvalds asettui heti tukemaan uutta nimitystä ja sen edustamaa näkökulmaa. Uuden termin omaksumista harkitsi aluksi myös vapaan ohjelmiston määritelmän kehittänyt GNU-hankkeen ja Free Software Foundationin johtaja Richard Stallman, joka päätyi kuitenkin torjumaan sen. Stallman on arvostellut avoimen lähdekoodin liikettä liiasta pragmaattisuudesta ja vapaiden ja ”puolivapaiden” ohjelmien rajan hämärtämisestä. Stallman rinnastaa ohjelmistojen vapauden sananvapauteen, joka on itseisarvo, ja sanoo, että jos avointa lähdekoodia perustellaan vain käytännön hyödyillä, avoimuudesta on helppo luopua silloin, kun se edellyttää ylimääräiseltä tuntuvaa vaivannäköä. Vaikka termistössä ja ajattelutavoissa on siis vivahde-eroja, avoimen lähdekoodin ja vapaiden ohjelmistojen liikkeiden väliset ristiriidat eivät ole olleet yhteensovittamattomia. Käytännössä kaikki vapaat ohjelmistot ovat myös avoimen lähdekoodin ohjelmistoja ja avoimen lähdekoodin ohjelmistot vapaita. Englanniksi vapaista ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoista käytetäänkin usein yhdistettyä akronyymiä FOSS (free and open source software) tai FLOSS (free/libre and open source software). Suomeksi voidaan vastaavasti joskus käyttää akronyymiä VALO. Avoimen ja suljetun lähdekoodin ero Avoimeen lähdekoodiin pääsee kuka tahansa tutustumaan, ja halutessaan käyttäjä voi korjata ohjelman virheitä ja lisätä uusia ominaisuuksia – tai pestata jonkun muun tekemään sen puolestaan, jos ei itse osaa tai ehdi. Tästä seuraa, että korjaukset tehdään yleensä nopeasti: parhaissa tapauksissa muutos on saatavilla muutamassa tunnissa, mikä on tärkeää esimerkiksi tietoturvahaavoittuvuuksia korjattaessa. Omisteisen ohjelmiston käyttäjä ei yleensä pääse näkemään lähdekoodia. Mikäli ohjelmassa on puutteita, käyttäjä joutuu raportoimaan niistä ohjelman tekijälle tai vain sopeutumaan tilanteeseen yrittäen vähimmäistää haitat. Jos lähdekoodi on avoin, voi käyttäjä itse muokata koodia tai palkata kenet tahansa tekemään siihen haluamansa muutokset. Avoimen lähdekoodin kehitystä tekevät sekä yritykset että vapaaehtoiset henkilöt. Yritykset osallistuvat avoimen lähdekoodin kehitystyöhön, koska tulisi kalliimmaksi kehittää vastaavanlainen kokonaan uusi tuote tai ostaa jonkin omisteisen tuotteen lisenssi. Avointa lähdekoodia kehitetään jatkuvasti ja sitä ei pidetä sanan perinteisessä mielessä valmiina tuotteena vaan jatkuvana prosessina. Suosio Avoimen lähdekoodin suosion syy ei ole ohjelmiston ilmaisuus. Avoimen lähdekoodin todellinen voima on yhteistyössä. Avoimen lähdekoodin projektin parissa työskentelee lukuisia ihmisiä, jotka kykenevät tekemään siitä entistä paremman, kun taas suljettua lähdekoodia kehittää vain yksi henkilö tai yksi yritys. Avoimeen lähdekoodiin perustuvaa yhteistyötä on ollut jo vuosikymmenten ajan. Tekniikan alan suuryritykset Google ja Facebook ovat tehneet suuria kontribuutioita avoimen lähdekoodin maailmaan avaamalla osan ydintuotteistaan. Avoimen lähdekoodin eduiksi mainitaan kynnyksen madaltaminen ohjelman kokeiluun: muun muassa Xen levisi laajalti ilman omaa markkinointia. Ohjelman käyttö on ydinasia ja ilman käyttäjiä ohjelma ei materialisoidu. Perinteiseen malliin verrattuna, joka riippui markkinointilupauksista ja yksittäisistä esittelyversioista, avoimen lähdekoodin ohjelmissa käyttäjä tietää täsmälleen mitä saa eikä luota pelkkiin lupauksiin: lähdekoodin voi nähdä yksi tai 100 henkilöä ja kehittäjät eivät voi tehdä lepsusti. Vuoden 2024 Open Source Security and Risk Analysis (OSSRA) -raportin mukaan 77 prosenttia kaikesta lähdekoodista on peräisin avoimesta lähdekoodista ja jokaisessa lähdekoodikannassa on mukana avointa lähdekoodia: useimmissa avointa lähdekoodia oli 99-100 prosenttia. Vuoden 2022 State of Open Source Report -raportin mukaan ohjelmointikielet ja ohjelmistokehykset olivat yleisintä yritysten käyttämään avointa lähdekoodia. Tämän jälkeen tulivat tietokantajärjestelmät, käyttöjärjestelmät, versiohallintajärjestelmät, tekoälyn ja koneoppimisen kehykset ja työkalut, sekä jatkuvan integraation ja jatkuvan toimituksen (CI/CD) työkalut. Taloudellinen merkitys Avoimen lähdekoodin arvoa taloudellisesti sanotaan vaikeaksi arvioida, koska sen luonteeseen kuuluu, ettei tarvitse antaa rahallista vastiketta käytöstä ja ei ole keskitettyä seurantaa käytöstä. Arvoa voidaan laskea tuotantokustannuksien mukaan (paljonko maksaisi tehdä vastaava ohjelmisto uudestaan tyhjästä) ja kysyntäarvon mukaan (taloudellisesti ja sosiaalisesti). Arvion mukaan laajasti käytetyn avoimen lähdekoodin käyttöjärjestelmän tuotantokustannus olisi 4,15 miljardia dollaria, jos se pitäisi tehdä tyhjästä uudelleen. Käyttöarvo on huomattavasti suurempi 8,8 triljoonaa dollaria ja yritysten pitäisi käyttää 3,5 kertaisesti ohjelmistoihin mikäli avointa lähdekoodia ei olisi. Arvion mukaan viisi prosenttia avoimen lähdekoodin kehittäjistä on vastuussa 96 prosentista sen käyttöarvosta. Digitaalinen suvereniteetti Euroopan unioni on asettanut tavoitteeksi vahvistaa Euroopan digitaalista suvereniteettia johtuen EU:n ulkopuolisten yritysten vaikutusvallasta. EU:n avoimen lähdekoodin strategian viimeisin versio on hyväksytty 21. lokakuuta 2020 vuosille 2020-2023. Strategian mukaan avoin lähdekoodi on lähellä julkishallinnon ydintä koska: se on julkisesti saatavilla ja hyödyntää hyvin julkista rahoitusta sekä edistää valinnan vapautta; se tekee helpoksi ohjelmistoratkaisun uudelleen käyttämisen, jolloin ponnistelut kootaan yhteen; se tekee helpoksi lisätä ja tehokkaaksi lisätä ominaisuuksia, jotka voidaan jakaa kaikkien kesken ja kaikki hyötyvät. Saksan hallitus käynnisti vuonna 2023 openDesk-hankkeen, jonka tavoitteena on vähentää riippuvuutta kaupallisten ohjelmistojen toimittajista ja samalla tukea läpinäkyvyyttä ja yhteentoimivuutta. openDeskin tavoitteisiin kuuluu digitaalisen suvereniteetin edistäminen, yhteistyö ja käyttäjien palveleminen. openDesk on kokoelma ohjelmistoja, jotka ovat tärkeitä päivittäisessä työssä julkisella sektorilla. Projektin ohjelmistoihin kuuluu tekstin luomiseen, projektin hallintaan, sähköpostiin, kalenteriin ja viestintään tarkoitettuja ohjelmia. Projektia johtaa Saksan sisäministeriö ja mukana on joukko yrityksiä, joihin kuuluvat muun muassa Collabora, Dataport, Univention, OpenXchange, Nextcloud, XWiki ja OpenProject. Hankkeeseen on aiemmin viitattu nimellä Sovereign Workplace. Huhtikuussa 2024 Saksan osavaltio Schleswig-Holstein ilmoitti siirtyvänsä LibreOfficen käyttöön digitaalisen suvereniteetin parantamiseksi. Ilmoituksen mukaan vapaalla ohjelmistolla hallinnolla on paremmat mahdollisuudet valita mistä ohjelmisto ja tuki tulevat, sekä voivat rahoittaa paikallisia kehittäjiä parannuksien tekemiseen. Siirtymän suunnittelu alkoi vuonna 2021 ja myös muut osavaltion käyttämät ohjelmistot vaihtuvat kuten sähköpostipalvelimet. Saksassa on aiemmin kokeiltu siirtymää, mutta osittainen siirtyminen aiheutti ongelmia. Aiemmissa siirtymissä tavoitteena oli vain kustannussäästöt, mutta myöhemmin tavoitteiksi ovat tulleet tiedon ja yksityisyyden suojaaminen ja turvallisuus. Lisäksi EDPS:n tutkimuksessa on todettu, että Euroopan komission Microsoft 365:n käyttö rikkoo EU:n tietosuojalakia. Kehittäjäyhteisö Avoimen lähdekoodin ohjelmien kehitys perustuu julkiseen kehitysympäristöön. Ympäristöön kuuluu tyypillisesti versionhallinnalla varustettu lähdekoodin talletuspaikka (palvelin). Kehitysympäristöön kuuluu myös keskustelualueita ja virheenilmoitusjärjestelmä (johon voi kirjata myös toiveita). Kehitysyhteisöön voi kuulua kotoistusryhmiä, jotka kääntävät ohjelman eri kielille. Kotoistukseen kuuluu ohjelman kansainvälistäminen (internationalisointi) ja sitten kotoistus (lokalisointi). Kotoistukseen liittyvät tietokoneohjelman käyttämän kielen lisäksi idiomit, tekstin vierityssuunta, päivämäärän esitysmuoto, valuutta, desimaalierotin ja värit. Kotoistus kattaa myös käyttöoppaat ja lisenssit. Kehittäjäyhteisöön voi kuulua laaturyhmä, joka huolehtii ohjelman laadusta. Ulkonäöllisiin seikkoihin kiinnittää huomion siihen keskittyvä ryhmä. Avoimen lähdekoodin kehitysyhteisöihin voi liittyä kuka tahansa. Jäsenet voivat kertoa mielipiteensä uusista ominaisuuksista, testata ohjelmistojen toimivuutta, tarkistaa lähdekoodia, korjata virheitä ja kirjoittaa uutta lähdekoodia. Kilpailu kehittäjien välillä on kovaa. Etuna on se, että koodia kehitetään kunnianhimoisesti. Kovan kilpailun haittavaikutuksia ovat yhteisön sisäiset erimielisyydet teknisistä yksityiskohdista, termeistä, toteutuksesta, projektien organisoinnista ja tavoitteista. Kiistoista tunnetuin koskee termejä avoin lähdekoodi vai vapaa ohjelmisto. Avoimen lähdekoodin kehittäjäyhteisöjen sanotaan olevan puoliksi organisoituneita joukkoja avustajia, jotka tyypillisesti toimivat ohjelmistoon liittyvissä projekteissa. Yhteisössä olevilla henkilöillä on jaettuja intressejä tehdä jotain, joka voidaan jakaa yhteisön sisällä tai sen ulkopuolella. Avoimen lähdekoodin projekti ovat lähes aina hajautettujen yhteisöjen tuotosta. Avoimen lähdekoodin projekteissa on jonkinlainen rakenne ja projektin hallinta voi olla dokumentoitu projektin verkkosivuilla tai projektin dokumentaatiossa. Projekteissa voi olla henkilöitä tietyissä rooleissa, jotka ovat usein samankaltaisia eri projekteissa. Rooleja voivat olla johtajat (jotka tekevät lopullisen päätöksen ominaisuuksista, julkaisuista ja niin edelleen), ylläpitäjät, avustajat ja käyttäjät. Osallistuminen voi vaatia tiettyjen ohjenuorien noudattamista ja osallistujan on oltava saatavilla palautteeseen vastaamiseen. Amazon Web Servicesin ja Apache Foundationin David Nalley on sanonut, että avoimen lähdekoodin ohjelmistoja käyttävät yritykset hyötyvät ohjelmista enemmän kuin antavat niille takaisin. Nalleyn mukaan suhde avoimeen lähdekoodiin on muuttumassa yhteisövetoisista valmistajavetoisiin projekteihin, jotka eivät ole sama asia. Painotus siirtyy riskien arviointiin ja projektin jatkuvuuden varmistamiseen. The Registerin kirjoituksen mukaan useat ohjelmistoyritykset hyötyvät avoimesta lähdekoodista yrityksen kasvuvaiheessa, ja pyrkivät rajoittamaan koodin käyttöä muuttamalla ohjelmiston lisenssiä kun yritys on kasvanut suureksi. Esimerkkeinä mainitaan Hudson, Elasticsearch, Terraform ja Redis. Artikkelin mukaan avoin lähdekoodi on perustettu yhteisen edun idealle. Monilisensointi Jotkin ohjelmistot, kuten MySQL, ovat saatavilla vapaasti GNU GPL:n alaisena ja lisäksi maksullisena versiona niille, jotka haluavat sisällyttää koodin osaksi omaa suljetun lähdekoodin tuotettaan. Tällöin tulee korostetusti esille, että vapaa ohjelmisto ei ole ilmainen siinä mielessä, että sen saisi omia itselleen, vaan muokattu koodi tulee antaa muiden käyttöön. Näin varmistetaan se, että kehittäjät saavat nauttia muiden työstä ja ohjelmiston kehittäminen jatkuu. Kaupallisessa käytössä GNU GPL ei vaadi lähdekoodien julkaisua, mikäli muokattua lähdekoodia ei käytetä julkaistussa tuotteessa. Kehitysmallit Avoimen lähdekoodin ohjelmistojen kehitysmallien ominaispiirre on joukko toisistaan riippuvia ohjelmakoodin laatua parantavia prosesseja eikä täysin lineaarista etenemistä julkaisuun. Perinteisessä kehitysmallissa on joukko itsenäisiä jaksoja aktiviteetteja, joiden sarja johtaa julkaisuun. Avoimen lähdekoodin kehitysmallissa on ryhmien välistä yhteistyötä, jatkuvan integraation ja jatkuvan testaamisen hyödyntämistä, sekä suurempi loppukäyttäjien mukanaolo. Perinteisen "suuren paljastuksen" mallin sijaan avoimen lähdekoodin malli kannustaa jatkuvaan ja itsenäiseen ominaisuuksien kehittämiseen. Uudet ominaisuudet voidaan integroida nopeammin ja niiden varaan voidaan kehittää aikaisemmin. Varhainen ja usein tapahtuva julkaisu ("Release early, release often") johtaa varhaisempaan koodin katselmointiin hyvissä ajoin ennen julkaisua ja malli kannustaa jatkuvaan katselmointiin, jossa kaikki yhteisön jäsenet voivat kommentoida. Malli myös kannustaa pieniä, asteittaisia muutoksia jotka ovat helpompia ymmärtää ja testata kehittäjien ollessa aktiivisesti mukana. Avoimen lähdekoodin malli korostaa katselmointia koko kehityskaaren läpi. Useissa avoimen lähdekoodin ohjelmistoprojekteissa käytettyä kehitysprosessia on kuvattu jatkuvan kehityksen mallina . Kritiikkiä Avoimen lähdekoodin kehitystä on myös kritisoitu: useat osallistujat tekevät vain muutamia pieniä bugikorjauksia ja suuri osa kehityksestä on edelleen pienen ydinryhmän vastuulla. Ydinryhmän vastuulla on myös bugiraporttien käsittely ja kritiikkiin vastaaminen, joka lisää työmäärää. Jotkin yritykset kuten Facebook ja Google maksavat työntekijöille avoimen lähdekoodin projekteissa työskentelystä täysipäiväisesti, jonka avulla projektit ovat virkeitä. Joitakin huolestuttaa osallistumisesta maksamisen muuttavan miten ja miksi sitä ylipäätään tehdään. Ohjelmistojen ulkopuolella Avointa lähdekoodia sanotaan myös sosiaaliseksi liikkeeksi. Tietokoneohjelmistojen ulkopuolella avoimen lähdekoodin konseptia on käytetty luomaan vapaita verkossa olevia tietokantoja ja kaupalliset toimijat täyttävät arvosteluja myytävistä asioista. Wikipedian perustaja Jimmy Wales kutsuu sitä mieluummin "vapaan kulttuurin liikkeeksi" kuin avoimeksi lähdekoodiksi. Avoimen lähdekoodin projekteissa on tyypillisesti organisaatio tai henkilö johdossa, joka on vastuussa siitä, kun taas Wikipediasta puuttuva keskeinen hallinta erottaa sen avoimen lähdekoodin mallista. Katso myös Avoin sisältö Avoin laitteisto Open Source Initiative Jaettu lähdekoodi Lähteet Viitteet Aiheesta muualla Kansainvälisiä: Open Source Initiative Analysis of the Impact of Open Source Software (PDF) Understanding Open Source Software Evolution: Applying, Breaking, and Rethinking the Laws of Software Evolution Open Sources: Voices from the Open Source Revolution Suomalaisia: Suomen avoimien tietojärjestelmien keskus - COSS ry Validos (esim. yrityskäytön UKK ) Julkisen hallinnon suositus JHS 169 Avoimen lähdekoodin ohjelmien käyttö julkisessa hallinnossa Lokalisointi (avointen ohjelmistojen lokalisoinnista kiinnostuneille yhteisön sivusto) Luokka:Ohjelmointi Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit |
Yhdistyneet arabiemiraatit | Yhdistyneet arabiemiraatit eli Arabiemiraatit (muita nimiä Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Arabiemiirikunnat, Arabiemiirikuntien liitto, Emiraatit) on pääosin autiomaan peittämä valtio Arabian niemimaan koillisosassa Persianlahden rannikolla. Sen rajanaapurit ovat Oman ja Saudi-Arabia. Maa koostuu seitsemästä emiirikunnasta, ja sen pinta-ala on noin 83 600 neliökilometriä. Väkiluku on n. 10 miljoonaa, joista suurin osa on kansalaisuutta vailla olevia vierastyöläisiä. Arabiemiraattien pääkaupunki on Abu Dhabi. Arabiemiraatit on historiansa aikana kuulunut muun muassa Persian sassanidien, Portugalin ja Osmanien valtakunnan vaikutuspiiriin. 1800-luvun lopulta lähtien se oli Brittiläisen imperiumin alainen protektoraatti, kunnes kuusi alueen šeikkikunnista yhdistyi ja perusti itsenäisen valtion vuonna 1971. Nykyään Arabiemiraateilla on muista arabimaista poiketen suhteellisen vahva ja monipuolinen talous, joka on suuntautunut öljyn ja maakaasun lisäksi kauppaan ja matkailuun. Valtaosa maan asukkaista on muslimeja, ja islam on vaikuttanut merkittävästi sen kulttuuriin. Maantiede pienoiskuva |
Arnold Schwarzenegger | Arnold Alois Schwarzenegger (/ˈʃvɑːrtsnɛɡər/; saks. [ˈaʁnɔlt ˈʃvaʁtsn̩ˌʔɛɡɐ]; s. 30. heinäkuuta 1947 Thal, Itävalta) on itävaltalais-yhdysvaltalainen kehonrakentaja, näyttelijä ja poliitikko. Schwarzenegger voitti urallaan kaikki tärkeimmät kansainväliset kehonrakennuskilpailut, muun muassa kehonrakennuksen suurimman tittelin Mr. Olympian ennätyksellisesti seitsemän kertaa (1970–1975 ja 1980). Hän on lisäksi tehnyt lajia tunnetuksi monin tavoin niin kilpailu-uransa aikana kuin sen jälkeenkin. Conan – barbaarin (1982) pääosan myötä hänestä tuli kansainvälisesti tunnettu elokuvanäyttelijä ja seuraavien elokuviensa myötä toimintaelokuvien supertähti. Hänen tunnetuimpia toimintaelokuviaan ovat Terminator – tuhoaja (1984), Commando (1985), Predator – saalistaja (1987), Total Recall – Unohda tai kuole (1990) ja Terminator 2 – Tuomion päivä (1991). Hän on esiintynyt myös komedioissa. Vuosina 2003–2011 republikaaneja edustanut Schwarzenegger toimi Kalifornian kuvernöörinä kahden kauden ajan. Lapsuus ja nuoruus Schwarzenegger syntyi vuonna 1947 pienessä Thalin maalaiskylässä lähellä Grazia Steiermarkissa, Itävallan kaakkoisosassa. Hänen isänsä Gustav Schwarzenegger oli kylän poliisipäällikkö ja 15 vuotta miestään nuorempi äitinsä Aurelia oli kotirouva. Arnoldin isoveli Meinhard oli isänsä suosikki, eivätkä hänen ja Arnoldin välit olleet hyvät. Meinhard joutui erilaisten ilkitöidensä seurauksena lopulta koulukotiin. Isä Gustav piti perheessään kovaa kuria ja järjestystä. Kotona oli tiukat kotiintuloajat, ja kaikenlaisesta velvollisuuksista laistamisesta Gustav rankaisi poikiaan kurittamalla. Myös Thalin koulussa pidettiin kovaa kuria. Schwarzeneggerin mukaan ankara kuri kuului saksalais-itävaltalaiseen mielenlaatuun ja sen tarkoituksena oli murtaa lasten oma tahto, jotta heistä ei kasvaisi yksilöitä. Arnold kapinoikin nuorena isänsä julmuutta vastaan usein tekemällä asiat tarkoituksellisesti päinvastoin kuin piti. Gustav kuoli vuonna 1972. Jälkeenpäin Schwarzenegger on kertonut oppineensa ymmärtämään sotavammoista kärsinyttä isäänsä ja tämän kurinpitoa ja juomista ja pitävänsä isäänsä pohjimmiltaan hyvänä ihmisenä. Äitinsä Aurelian kanssa Arnold tuli hyvin toimeen, ja häneltä Arnold sai lempeyttä ja hyväntahtoisuutta, joita ei isältään saanut. Arnoldin lapsuusvuosina Thalin kylän alue oli brittijoukkojen miehittämä, ja sitä koetteli sodanjälkeinen niukkuus ja köyhyys. Arnold oli lapsena myös melko sairaalloinen ja veljeään pienikokoisempi. Arnold oli jo nuorena luonteeltaan seurallinen ja hyväntuulinen kujeilija. Koulunkäynnistä tai isänsä tuputtamasta korkeakulttuurista hän ei koskaan perustanut. Isä olisi halunnut hänestä poliisin ja äiti taas puusepän, ja Arnold menikin puusepän oppiin Graziin. Ura kehonrakentajana Teini-ikä ja harjoittelun aloittaminen 14-vuotiaana Schwarzenegger näki grazilaisen kaupan ikkunassa kehonrakennuslehden ja osti sen vähillä rahoillaan. Lehden kannessa oli kuva Heraklesta näytelleestä Reg Parkista, josta tuli saman tien Arnoldin roolimalli ja idoli. Hän asetti tuolloin tavoitteekseen seurata Parkin jalanjäljissä ensin kehonrakennuksen Mr. Universeksi, ja sitten filmitähdeksi ja rikkaaksi. Kehonrakennuksesta urheilullinen, itsenäinen ja kurinalainen Schwarzenegger löysi kutsumuksensa. Hän alkoi harjoitella ahkerasti grazilaisen voimailuliitto Athletik Unionin alkeellisessa kuntosalissa. Hän sopeutui hyvin lajin sosiaaliseen ja rempseään ilmapiiriin ja alkoi jo teini-ikäisenä rakentaa koko elämänsä kehonrakennuksen ympärille. Hän aloitti anabolisten steroidien käytön 15-vuotiaana, aikana jolloin ne eivät olleet vielä kiellettyjä. Armeija Vuonna 1965 Schwarzenegger aloitti vuoden mittaisen pakollisen asepalveluksen. Atleettisuutensa ja kurinalaisuutensa ansiosta armeija sujui häneltä helposti, ja hän herätti armeijatovereissaan kunnioitusta. Hän sai mahdollisuuden jatkaa kovaa harjoittelua, kun kehonrakennuksesta pitävä upseeri pystytti hänelle kuntosalin, jota hän sai käyttää vapaasti. Hän sai myös ensimmäistä kertaa elämässään syödä kyllikseen, minkä ansiosta hän sai armeijavuotensa aikana yli 11 kiloa lisää lihasmassaa. Vuoden 1965 syksyllä Schwarzenegger karkasi varuskunnan aidan yli luvattomalle lomalle osallistuakseen Stuttgartissa Saksassa pidettävän Mr. Europe -kisan juniorisarjaan, jonka hän voittikin. Matkallaan hän loi myös tärkeitä kontakteja Saksan kehonrakennuspiireihin ja tutustui sardinialaiseen kehonrakentajaan Franco Columbuun, josta tuli hänen pitkäaikainen ystävänsä. Palattuaan kasarmille hänet lukittiin viikoksi selliin, mutta teosta ei koitunut hänelle muuta vahinkoa, ja esimiehet näkivät Schwarzeneggerin uskaliaan teon jopa hänelle ansioksi. Muutto Müncheniin ja Mr. Universe Kotiuduttuaan armeijasta vuonna 1966 Schwarzenegger muutti Müncheniin Saksaan. Hän pääsi ensin asumaan pieneen huoneeseen kuntosalin yhteydessä ja onnistui pian säästämään kunnolliseen vuokra-asuntoon. Hän herätti jo tuolloin huomiota kehonrakennuspiireissä sekä ison kokonsa että kovan harjoittelunsa ansiosta. Jo samana vuonna Schwarzenegger osallistui ensimmäisiin Mr. Universe -kilpailuihinsa, jotka pidettiin Lontoossa. Alkeellisesta poseeraustekniikastaan huolimatta hän sijoittui amatöörisarjan kakkoseksi. Seuraavana vuonna Schwarzenegger voitti Mr. Universe -kilpailun amatöörisarjan. Tuohon aikaan hän harjoitteli jo viisi–kuusi tuntia päivässä ja oli kuntosalin osakas. Voittonsa jälkeen Schwarzenegger teki Etelä-Afrikassa kiertueen Reg Parkin kutsumana, jonka kanssa hän oli jo aiemmin ystävystynyt. Noihin aikoihin Saksan maaperä oli alkanut polttaa Schwarzeneggerin jalkojen alla joidenkin hänen hämärien liiketoimiensa vuoksi, ja hän alkoi suunnitella muuttoa Yhdysvaltoihin, missä hän voisi toteuttaa unelmansa. Muutto Yhdysvaltoihin ja ammattilaisuran alku Vuonna 1968 Schwarzenegger voitti ammattilaisten Mr. Universe -kilpailun Lontoossa ja lensi Miamiin Yhdysvaltoihin sikäläiseen Mr. Universe -kilpailuun, jossa hän sijoittui toiseksi. Hän oli pettynyt häviöstään mutta päätti jäädä joksikin aikaa Yhdysvaltoihin kehittyäkseen paremmaksi. Tunnettu liikemies, lehtimagnaatti ja kehonrakennuksen markkinoija Joe Weider ryhtyi edistämään Schwarzeneggerin uraa, ja Arnold muutti Kaliforniaan, kehonrakennuksen mekkaan. Hän alkoi treenata Venicen kuuluisalla Gold’s Gymillä, oppi puhumaan englantia ja sai lempinimen ”The Austrian Oak” (”Itävallan tammi”). Joe Weider järjesti Schwarzeneggerin vanhalle ystävälle Franco Columbulle töitä Los Angelesista, ja Columbu muutti Schwarzeneggerin kanssa samaan kaksioon. Schwarzenegger myös kävi englannin kielen, liiketalouden, matematiikan ja taiteen kursseilla. Vuonna 1969 Schwarzeneggeristä oli tullut Weiderin lehden Mr. America vakituinen kansikuvapoika. Hän mainosti lehdessä jatkuvasti Weiderin tuotteita ja esiintyi lehden valokuvissa ja jutuissa. Hän kävi markkinointimatkalla myös Suomessa syyskuussa 1971.Arnold Schwarzenegger (Mr Universe) esittelee Weiderin kuntoiluvälineitä ja itseään yleisölle. Lehti hyödynsi Schwarzeneggerin viriilin naissankarin elämäntyyliä ja loi hänelle miehekästä imagoa, osin vastavetona kehonrakennukseen silloin liittyneille homoseksuaalisille mielikuville, jotka usein perustuivatkin todellisuuteen. Kehonrakennuksen huipulla Vuonna 1969 Schwarzenegger voitti yhdysvaltalaisen Mr. Universe -kilpailun, mutta jäi ensimmäisessä Mr. Olympia -kilpailussaan toiseksi. Vuonna 1970 Schwarzenegger voitti Lontoon Mr. Universe -tittelin, uuden Mr. World -tittelin ja vihdoin myös ensimmäisen Mr. Olympia -tittelinsä. Schwarzenegger voitti Mr. Olympia -tittelin kuusi kertaa peräkkäin vuosina 1970–1975 ja ansaitsi suuren osan tuloistaan kehonrakennusnäytöksillä ympäri maailmaa. Vuonna 1974 hän suunnitteli jo kilpauransa lopettamista ja kehonrakennuksen suojelijaksi ja promoottoriksi siirtymistä. Hän jatkoi kuitenkin uraansa tulevan dokumenttielokuvaprojektin Arnold on rautaa vuoksi ja lopetti vasta voitettuaan kuudennen peräkkäisen Mr. Olympia -tittelinsä. Seuraavana vuonna Schwarzenegger oli jo ryhtynyt promoottoriksi ja järjesti itse Mr. Olympia -kilpailut. Arnold on rautaa -elokuvan myötä hän oli oppinut myös paljon elokuvanteosta, ja hän piti röyhkeän ja itsevarman miehen mainettaan yllä provokatiivisella käyttäytymisellään ja televisioesiintymisillään. Hän palasi vielä kerran kilpailulavoille, vaikkakaan ei enää parhaassa kunnossaan, ja voitti kiistanalaisesti vuoden 1980 Mr. Olympia -tittelin, jota hän piti hyvänä mainoksena tulevalle Conan – barbaari -elokuvalleen. Schwarzeneggerin kilpailupaino oli ja hänen rinnanympäryksensä . Pisimmillään Schwarzenegger oli noin . Vuonna 2013 hän kertoi olevansa pitkä, ja Celebheights.com-sivuston arvion mukaan hän on nykyisin pitkä. Steroidien käyttö Schwarzenegger kertoi vuonna 1996 käyttäneensä suhteellisen pieniä annoksia anabolisia steroideja kahden kuukauden ajan ennen kilpailuja. Vuonna 2023 hän kertoi käyttäneensä kehonrakennusaikoinaan 100 mg testosteronia joka viikko ja 15 mg Dianabol-nimellä myytyä anabolista steroidia joka päivä. Schwarzeneggerin mukaan steroidit auttoivat häntä säilyttämään lihaksensa tiukan dieetin aikana. Hän piti käyttöä välttämättömänä kilpauransa kannalta ja on sanonut, ettei siitä koitunut hänelle myöhempiä terveysongelmia. Uransa jälkeen hän on vastustanut dopingin käyttöä. Kehonrakennuskirjat ja Arnold Classic Kehonrakennusuransa aikana Schwarzenegger kirjoitti omaelämäkerrallisen treenioppaan Arnold: The Education of a Bodybuilder (1978), josta tuli myyntimenestys. Lisäksi hän teki videoita kehonrakennuksesta ja suuren markkinointikiertueen Yhdysvalloissa. Kilpailu-uransa päätteeksi Schwarzenegger kirjoitti lisää kirjoja, joista suosituimmat ovat kehonrakennuskirjoja, kuten The New Encyclopedia of Bodybuilding ja Bodybuilder Development sekä kokoelman yksilöllisiä harjoitusohjelmia. Vuonna 1988 Schwarzenegger loi yhdessä Jim Lorimerin kanssa vuotuisen huipputason kehonrakennuskilpailun nimeltä Arnold Classic, josta kehittyi myöhemmin monilajinen Arnold Sports Festival. Luettelo urheilukilpailuista Schwarzeneggerin kilpailu-ura kehonrakennuksessa ja voimanostossa. Voittaja ellei toisin mainittu. |
Buddhalaisuus | Buddhalaisuus on Intiassa noin 500 eaa. syntynyt uskonto ja filosofinen perinne. Sen perustaja on yleensä historiallisena henkilönä pidetty Siddhartha Gautama, joka tuli Buddhaksi eli valaistuneeksi (sananmukaisesti ’herännyt’). Hän itse opetti olevansa tavallinen ihminen, ei jumalallinen olento. Buddhalaisia on maailmassa yli 520 miljoonaa. Buddhalaisuuden tärkein opetus on, että elämässä on kärsimystä (paalin kielen dukkha) tai se on epätyydyttävää, eivätkä ohimenevät asiat voi tuottaa todellista onnea. Tästä huolimatta buddhalaisuus ei ole pessimistinen oppi, sillä kärsimyksestä voi myös vapautua. Buddhan neljän jalon totuuden mukaan kärsimystä on (ensimmäinen totuus), mutta sillä on syy eli janoaminen sekä tietämättömyys (toinen totuus), se voidaan lopettaa pääsemällä irti sen syistä ja valaistumalla (kolmas totuus), ja on olemassa tapa saada se loppumaan: jalo kahdeksanosainen polku (neljäs totuus). Buddhalaisuuden keskeinen päämäärä on valaistuminen eli nirvana, joka nähdään vapautumisena ja kaiken kärsimyksen loppuna. Valaistumisen voi saavuttaa kehittämällä jaloa kahdeksanosaista polkua, joka jakaantuu kolmeen pääosaan: hyveen, keskittymisen ja viisauden kehittämiseen. Valaistunut tajuaa olemassaolon perimmäisen luonteen eikä siksi enää takerru maailmaan. Näin hänen takertumisensa lakkaa, ja sen myötä myös kärsimys. Usein kiistellään siitä, pitäisikö buddhalaisuus luokitella uskonnoksi vai filosofiseksi perinteeksi. Tämä johtuu muun muassa siitä, että toisin kuin useimpien uskontojen perustajat, Buddha ei opettanut minkään jumalten palvontaa eikä ylistänyt sokeaa uskoa. Buddhalaisissa kirjoituksissa Buddhan opetuksia ei kutsuta uskonnoksi, vaan maailmannäkemykseksi. Buddha kehotti oppilaitaan ajattelemaan itse ja tutkimaan opetuksia kriittisesti niiden ymmärtämiseksi. Kuuluisassa Kalamasutrassa Buddha sanoo, ettei mitään tule uskoa ”vain siksi että niin on usein sanottu tai niin on tapana uskoa – – vain koska niin huhutaan tai niin sanotaan pyhissä teksteissä – – vain päättelyn tai olettamusten pohjalta – – tai sen ajatuksen perusteella, että ’tämä munkki on opettajamme.’” Historia pienois |
BASIC | BASIC (lyhenne sanoista Beginner's All-purpose Symbolic Instruction Code) on ohjelmointikieli, joka kehitettiin alkujaan Dartmouth Collegessa vuonna 1964 ohjelmoinnin alkeiden opetukseen. Siihen aikaan ohjelmat täytyi usein ohjelmoida itse, ja BASIC suunniteltiin sellaiseksi, että sen voisi oppia ilman matemaattis-luonnontieteellistä taustaa. Kieli oli epärakenteellinen, mutta myöhemmät yleisesti käytetyt murteet ovat tehneet kielestä rakenteellisen ja proseduraalisen sekä lisänneet olio-ohjelmoinnin ominaisuuksia. BASIC on säilyttänyt suosionsa useiden eri murteiden muodossa ja vaikuttanut uudempiin ohjelmointikieliin kuten Microsoftin Visual Basiciin ja sen .NET-versioon. Vuonna 2006 59 % .NET:in käyttäjistä ohjelmoi vain Visual Basic.NETillä. Historia BASIC oli suosittu kieli etenkin 1980-luvulla, kun lähes jokaisessa kotimikrossa oli BASIC-tulkki joko sisäänrakennettuna tai oheisohjelmana. BASICin suosio kotitietokoneissa on jäljitettävissä Stanfordin yliopiston lehtori Dennis Allisonin julkaisemaan Tiny BASIC -ohjelmointikielen määritelmään ja haasteeseen, joka julkaistiin 1975 People's Computer Company -uutiskirjeessä (myöhemmin Dr. Dobb’s Journal). Harrastajat toteuttivat Tiny BASICin useille eri suorittimille ja tietokoneille ja julkaisivat ne lähdekoodeineen. Useimmat suositut BASIC-versiot niin 8-bittisissä kuin kehittyneemmissäkin koneissa ovat Microsoftin kehittämiä ja polveutuvat Paul Allenin ja Bill Gatesin Altair 8800:lle vuonna 1975 kirjoittamasta Altair BASIC -tulkista, joka oli ensimmäinen Microsoftin julkaisema tietokoneohjelma. Esimerkiksi Commodoren PET- ja Commodore 64 -koneissa käyttämä BASIC perustui Jack Tramielin 1970-luvulla Bill Gatesilta kertamaksulla ostamaan Microsoftin 6502-BASICiin. Microsoftin BASIC oli kehittynyt ja sisälsi ominaisuuksia, jotka eivät olleet itsestäänselvyys: se osasi käsitellä liukulukuja, vaikka tuon ajan suorittimet eivät niitä suoraan tukeneet. Rakenteiseen ohjelmointiin on GOSUB-käsky, joka hyppää aliohjelmaan ja palaa sieltä RETURN-käskyllä. Merkkijonot ovat objekteja, joiden muisti vapautetaan automaattisesti. Tämän vuoksi Apple lisensoi Microsoftin BASICin Apple II+ -koneeseensa aiemman vain kokonaislukujen käsittelyyn pystyneen tulkkinsa tilalle. MSX-kotitietokoneisiin tuli luonnollisesti Microsoftin BASIC-versio 4.5, joka sisälsi käskyt grafiikan ja musiikin tuottamiseen sekä alkeellisen poikkeusten hallinnan (ON ERROR GOTO). Microsoft jatkoi BASIC:in kehittämistä. IBM PC -koneen mukana tuli Microsoftilta lisensoitu BASICA-tulkki, ja MS-DOSin mukana sen kanssa yhteensopiva GW-BASIC-versio. Vuonna 1985 Microsoft julkaisi QuickBASIC-kääntäjän. Tässä vaiheessa rivinumeroiden pakollisesta käytöstä luovuttiin. Commodoren Amiga-koneiden AmigaOS-versioiden 1.1–1.3 mukana toimitettiin myös Microsoftin kehittämä AmigaBASIC. QuickBASICin riisuttu versio ilman kääntäjää tuli viimein MS-DOS 5.0:n mukana nimellä QBasic. Nykyään muita suosittuja BASIC-ohjelmointikieliä Microsoftin Visual Basicin lisäksi ovat alustariippumattomissa ympäristöissä tunnettu REALbasic sekä pelikehitykseen suunnatut CoolBasic, DarkBASIC ja BlitzBasic, joista jälkimmäisin julkaistiin jo Amigalle ja jota käytettiin mm. ensimmäisen Worms-pelin kehittämiseen. Esimerkki Esimerkki perinteisestä rivinumero-BASICista (toimii esimerkiksi useimpien 8-bittisten koneiden tulkeissa): 5 REM Tämä ohjelma arvuuttaa lukua 10 PRINT "Arvaa luku"; 20 INPUT A 30 IF A=42 THEN GOTO 50 40 PRINT "Väärin" : GOTO 10 50 PRINT "Oikein!" 60 END Vastaavan toiminnallisuuden saa useimmissa BASIC-tulkeissa myös yhdellä rivillä: 1INPUT"Arvaa luku";A:IFA=42THEN?"Oikein!"ELSE? "Väärin":GOTO1 Jälkimmäisen esimerkin kaltainen kompakti ohjelmointityyli, jossa välilyöntejä ei käytetä, oli jopa suositeltavaa 80-luvulla niissä BASIC-tulkeissa, joissa se oli mahdollista, sillä siten ohjelmat veivät vähemmän muistia. Myös kommentit (jotka alkoivat joko REM tai ') jätettiin yleensä pois samasta syystä. Perinteistä siistiä tyyliä välilyönteineen ja kommentteineen näki lähinnä aloittelijoiden ohjelmointioppaissa. Kritiikki Etenkin perinteisiä rivinumero-BASICeja on kritisoitu siitä, että niiden puutteelliset rakenteelliset ominaisuudet totuttavat aloittelevan ohjelmoijan kirjoittamaan niin sanottua spagettikoodia, jossa mielivaltaisiin paikkoihin sijoitettujen ohjelmanpalasten välillä hypitään GOTO-käskyillä. Vaikka nykyiset BASICit ovatkin rakenteellisilta ominaisuuksiltaan monipuolisempia, ei kielen huono maine ole vieläkään täysin hävinnyt. Katso myös FreeBASIC PBASIC Gambas – avoimen koodin kilpailija Visual Basicille Lähteet Aiheesta muualla Kääntäjiä CoolBasic REALbasic Blitz Basic DarkBASIC Microsoft Visual Basic Gambas * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit |
Bill Gates | William Henry ”Bill” Gates III (s. 28. lokakuuta 1955 Seattle, Washington, Yhdysvallat) on Microsoft-ohjelmistoyhtiön perustaja ja pitkäaikainen johtaja, vuodesta 2014 lähtien vain sen hallituksen jäsen. Gatesin johdossa Microsoft sai Windowsillaan 1980-luvulla monopoliaseman PC-tietokoneiden käyttöjärjestelmänä. Gatesista tuli miljardööri vuonna 1986, ja hän on vuoden 1995 jälkeen ollut monena vuotena maailman rikkain henkilö tai yksi rikkaimmista. Gates harjoittaa hyväntekeväisyyttä entisen vaimonsa kanssa Bill ja Melinda Gatesin säätiön kautta, ja hän on lahjoittanut suuren osan omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen. Elämä ja ura Varhainen elämä Bill Gates syntyi 28. lokakuuta 1955 Seattlessa Washingtonissa. Hänen isänsä William H. Gates oli asianajaja ja äitinsä Mary Maxwell opettaja, joka teki myös vapaaehtoistyötä ja hyväntekeväisyyttä sekä toimi usean yrityksen johtokunnassa. Gatesilla on isosisko ja pikkusisko. Gates luki lapsena paljon hakuteoksia, kuten tietosanakirjoja. Hän menestyi koulussa erinomaisesti kaikissa aineissa. Gates oli 13-vuotias, kun hän sai äidiltään kaukokirjoitinpäätteen, jolla Gates saattoi käyttää koulunsa tietokonetta. Hän ohjelmoi sillä esimerkiksi ristinollapelin BASIC-kielellä. Opinnot Opiskellessaan Lakesiden koulussa teini-ikäisenä Gates tutustui Paul Alleniin, joka oli häntä kaksi vuotta vanhempi. He viettivät vapaa-aikansa yhdessä tehden tietokoneohjelmia, ja Gates kehitti esimerkiksi palkkalistaohjelman tietokonefirmalle ja lukujärjestysohjelman koululleen. Gates oli 15-vuotias, kun hän ja Allen kehittivät vuonna 1970 Traf-o-Data-nimisen tietokoneohjelman, joka tarkkaili Seattlen liikennettä. Pojat saivat ohjelmastaan 20 000 dollaria. He halusivat perustaa oman yrityksen, mutta Gatesin vanhemmat halusivat pojan käyvän koulun loppuun ja menevän yliopistoon opiskelemaan asianajajaksi. Gates valmistui Lakesiden koulusta vuonna 1973. Hän sai SAT-kokeessa huipputuloksen 1590/1600 pistettä. Gates aloitti opinnot Harvardissa ja suunnitteli lakiuraa. Hän vietti kuitenkin aikansa lähinnä yliopiston tietokonehuoneessa eikä paneutunut opintoihinsa. Gates keskeytti opintonsa kahden vuoden jälkeen lähteäkseen liikeuralle Paul Allenin kanssa. Allen oli näyttänyt Gatesille Popular Electronics -lehden juttua Altair 8800 -mikrotietokoneesta, ja Allen ja Gates innostuivat henkilökohtaisen tietokoneen mahdollisuuksista. He ottivat yhteyttä Altairia valmistavaan MITS-yhtiöön ja tarjosivat sille ohjelmointiapua. He kirjoittivat yhtiölle malliksi ohjelman, ja kun se toimi, MITS palkkasi Allenin, ja Gates seurasi häntä pian. Microsoft pienoiskuva |
BotniaTV | BotniaTV oli Vaasassa toiminut VLP:n (Vaasan Läänin Puhelin), PSP:n (Pietarsaaren Seudun Puhelin) sekä KOPU:n (Kokkolan Puhelin) kaapeliverkoissa näkynyt paikalliskanava, joka näkyi jokaisessa kaapelitaloudessa Vaasan, Seinäjoen ja Kokkolan muodostaman "kolmion" sisällä. BotniaTV lakkautettiin kesäkuussa 2013 Ohjelmat koostuivat Vaasan ja Mustasaaren kaupungin-/kunnanvaltuuston kokouksista, kahdella kielellä esitettävistä paikallisuutisista (tiistaista perjantaihin), sekä sekalaisista ohjelmista ruoanlaitosta fitness-ohjelmiin. Osa ohjelmista oli omatuotantoa ja osa saatu/ostettu Turku-TV:ltä tai Jyväskylän paikallistelevisiolta. Ohjelmaa oli pääosin klo 18–22 sekä perjantai- ja lauantaiöisin näytettiin juonnettua tekstiviestichattia. Päivisin näytettiin infokehää. Kanavalla oli myös oma tekstitelevisio. Erikoisuutena kanavalla oli puhelimella ohjattava citykamera, jolloin soittaja oli voinut ohjata Vaasan keskustassa olevan linkkitornin huipulla olevaa kameraa ja nähdä kameran kuvaa kanavalta (mikäli ei ollut muuta ohjelmaa). Lähteet Aiheesta muualla BotniaTV Luokka:Suomalaiset televisiokanavat Luokka:Vuonna 2013 lakkautetut televisiokanavat |
Bryssel | Bryssel ( [bʁysɛl], [brʏsəl]) on Belgian pääkaupunki. Kaupunki sijaitsee Schelden sivujoki Sennen laaksossa. Brysselin pääkaupunkiseutu on Belgian suurin taajama, joka koostuu 19 kunnasta, joilla on kullakin suuri hallinnollinen autonomia. Suurin kunta on Brysselin kaupunki, joka koostuu historiallisesta keskustasta sekä niin sanotusta Eurooppa-korttelista, jossa sijaitsevat Euroopan unionin toimielimet. Suur-Brysselistä tuli virallisesti Brysselin pääkaupunkialue vuoden 1989 federalisoinnin aikana. Brysselin pääkaupunkialue on yksi Belgian kolmesta suuresta hallintoalueesta. Bryssel tunnetaan EU:n kotipaikkana ja Euroopan pääkaupunkina. Kaupungin merkitys kansainvälisen hallinnon ja liiketoiminnan keskuksena tekee kaupungista maailmankaupungin. Brysselin pääkaupunkialueen laajuus on 161 neliökilometriä. Vuonna 2022 Brysselin pääkaupunkialueella oli 1 222 637 asukasta ja Brysselin kaupungissa 188 737 asukasta. Brysselin metropolialueella, joka käsittää pääkaupunkialueen ja 103 ympäröivää asuinkuntaa, on noin 2,5 miljoonaa asukasta. Bryssel on EU:n kolmanneksi kallein kaupunki mitattuna menoilla asukasta kohti. Bryssel on myös sekä flaamien että Belgian ranskalaisen yhteisön pääkaupunki. Bryssel on virallisesti kaksikielinen alue. Historiallisesti Bryssel on ollut hollanninkielinen, mutta nykyään useimmat asukkaista ovat ranskankielisiä. Suomen kielessä kaupungin nimeksi on vanhastaan vakiintunut Bryssel. Nimi Alkuperä Bryssel on saanut nimensä frankin kielen sanasta Bruocsella, joka tarkoittaa "asutusta suolla". Käyttötarkoitukset Nimeä Bryssel voidaan käyttää laajemmassa tai suppeammassa merkityksessä: Laajimmassa merkityksessä Brysselillä voidaan tarkoittaa Brysselin metropolialuetta, joka käsittää pääkaupunkiseudun ja 103 ympäröivää asuinkuntaa. Alueella on melkein 2,7 miljoonaa asukasta. Brysselin pääkaupunkiseutu on yksi kolmesta alueesta, jotka muodostavat Belgian liittovaltion (toiset ovat Flanderi ja Vallonia). Se käsittää keskeisimmän osan Brysselin metropolialueesta, ja siihen kuuluu 19 kuntaa, joiden yhteenlaskettu asukasluku marraskuussa 2008 oli 1 080 790, eli 6 697 asukasta neliökilometriä kohden. Varsinainen Brysselin kaupunki, joka on yksi 19 alueen kunnista, on asukasluvultaan noin 144 000 ja pinta-alaltaan 32,61 km². Historia Varhainen asutus Brysselin alue on ollut asutettu esihistoriallisista ajoista lähtien. Ensimmäinen huomionarvoinen asutus syntyi vuonna 695, kun Gaugerius rakensi Senne-joen rannalle kappelin. Aluetta kutsutaan nykyisin Place Saint Geryksi. Virallisesti Brysselin perusti vuonna 979 Ala-Lotharingian herttua Charles, joka laati kaupungin perustamiskirjan. Keskiaika (979–1500) left |
Björk | Björk (koko nimeltään Björk Guðmundsdóttir, s. 21. marraskuuta 1965 Reykjavík, Islanti) on islantilainen laulaja-lauluntekijä, säveltäjä, näyttelijä ja tuottaja, jonka ura alkoi vuonna 1977. Hän on julkaissut kolme albumia The Sugarcubesin laulajana, kymmenen sooloalbumia ja kaksi elokuvasoundtrackia. Hänet tunnetaan laajasta sopraanon äänialastaan ja omintakeisesta tyylistään niin musiikkinsa, julkisten esiintymistensä, musiikkivideoidensa ja pukeutumistyylinsä suhteen. Björkin musiikista voi havaita vaikutteita mm. popista, alternative rockista, jazzista, ambientista, elektronisesta, klassisesta, folkista ja trip hopista. Björkin levy-yhtiö One Little Indian kertoi 2003 hänen myyneen maailmanlaajuisesti yli 15 miljoonaa albumia. Yhteensä Björkin arvioidaan myyneen 20–40 miljoonaa äänitettä. Björk on saavuttanut 14 Grammy-ehdokkuutta, 10 Brit Awards -ehdokkuutta, Academy Award -ehdokkuuden ja kaksi Golden Globe -ehdokkuutta (joista toisen näyttelijäntyöstään). Björk sai parhaan näyttelijättären palkinnon vuoden 2000 Cannesin elokuvajuhlilla roolistaan elokuvassa Dancer in the Dark. Vuonna 2010 Björk sai yhdessä Ennio Morriconen kanssa Polar Music Prizen, jonka arvo on miljoona Ruotsin kruunua. Palkitsemisperusteissa hänen sanotaan liikkuvan avantgarden ja popmusiikin välillä vapaammin kuin kukaan muu artisti, ja hän on jättänyt pysyvän jäljen popmusiikkiin ja moderniin kulttuuriin syvästi persoonallisen musiikin, sanoitusten, huoliteltujen sovitusten ja uniikin äänensä ansiosta.Björk Polar Music Prize Hänen viimeisin albuminsa Fossora julkaistiin maailmanlaajuisesti 30. syyskuuta 2022. Musiikkiura Björkin ensimmäinen levy, kokonaan islanninkielinen Björk ilmestyi 18. joulukuuta 1977. Levyllä on muun muassa The Beatles -coverkappale "Álfur Út Úr Hól" ("The Fool on the Hill") ja Björkin itsensä säveltämä instrumentaalinen "Jóhannes Kjarval", jossa hän soittaa huilua. Tämän jälkeen hän lauloi Tappi Tíkarrass -yhtyeessä, joka levytti kaksi levyä vuosina 1981 ja 1983. KUKL-yhtyeen kautta hän eteni vuonna 1986 The Sugarcubes -yhtyeeseen, jossa hän sai ensimmäisen kerran myös kansainvälistä mainetta. Vuonna 1993 Björk julkaisi ensimmäisen englanninkielisen soololevynsä Debut, josta tuli odotettua suurempi menestys. Levylle valikoitiin Björkin aiemmin säveltämiä kappaleita sekä yhteistyössä tuottajansa Nellee Hooperin kanssa tehtyjä uusia kappaleita. Kaksi vuotta myöhemmin julkaistu Post sisälsi samoin aikaisempaa tuotantoa, ja se tehtiin yhteistyössä Hooperin, Trickyn, Graham Masseyn ja Howie B:n kanssa. Kun kaksi ensimmäistä sooloalbumia olivat eräänlaisia muiden muusikoiden kanssa tehdyn yhteistyön hedelmiä, oli vuonna 1997 julkaistu Homogenic yksin Björkin visioiden tulosta. Minimalistisen elektronisella levyllä kuullaan aggressiivisia rytmejä, jotka heijastavat Islannin maisemia ja tuliperäisyyttä. Seuraava studioalbumi, vuonna 2001 ilmestynyt Vespertine, oli tunnemaailmaltaan täysin vastakkainen edelliseen levyyn verrattuna: tuutulaulumaiset ja hyvin henkilökohtaiset kappaleet sisältävät hentoja mikrorytmejä, inuit-kuoron laulua ja kamariorkesterin soittoa. Vuonna 2004 valmistui Medúlla, jonka tekovaiheessa Björk oli päättänyt jättää melkein kaikki soittimet pois ja joka siten koostuu pelkillä ihmisäänillä tuotetuista rytmeistä ja melodioista. Äänien tekemisessä Björkillä oli apuna useita kuoroja sekä yksittäisiä artisteja. Ainoastaan kahdessa kappaleessa soitettiin pianoa ja yhdessä gongia. Björkin kuudes studioalbumi Volta ilmestyi 7. toukokuuta 2007. Björk on itse kirjoittanut ja tuottanut kaikki uuden albumin kymmenen kappaletta. Hänen apunaan albumia ovat olleet tekemässä muun muassa hip hop -tuottaja Timbaland sekä islantilainen kirjailija Sjón. Vuonna 2010 Björk oli mukana islantilaislaulaja Ólöf Arnaldsin kappaleessa "Surrender", Dirty Projectorsin albumilla Mount Wittenberg Orca sekä Antony and the Johnsonsin Swanlights-albumin kappaleessa "Flétta". Antony Hegarty itse oli vierailevana laulajana Björkin Volta-albumin kappaleissa "The Dull Flame of Desire" ja "My Juvenile". Björkin seitsemäs studioalbumi Biophilia ilmestyi 10. lokakuuta 2011. Varsinaisen albumin lisäksi Biophiliasta tehtiin kokonainen iPad-sovellus, jossa jokaisesta kymmenestä kappaleesta on oma yksilöllinen pelinsä ja animaationsa. Näin kuuntelijat pääsevät itse paremmin sisään musiikkiin ja heillä on mahdollisuus myös muokata kappaleiden tiettyjä ominaisuuksia, jotka ovat eri peleissä erilaiset. Lisäksi Biophilia-projektiin kuului kiertue, jonka aikana Björk vieraili useissa kaupungeissa ympäri maailman pystyttäen Biophilia-"opetusleirinsä" jokaiseen kaupunkiin useiksi viikoiksi, joiden aikana hän muun muassa vieraili paikallisissa kouluissa, jolloin lapset itse saavat tilaisuuden kokeilla iPadin Biophilia-sovellusta. Björk toivoo, että tämä herättäisi lapsissa uusia ajatuksia musiikista. Björkin albumi Vulnicura julkaistiin 20. tammikuuta 2015. Alun perin albumi oli tarkoitus julkaista maaliskuussa 2015, mutta albumin kappaleiden vuodettua Internetiin levy päätettiin julkaista ennenaikaisesti. Vulnicura käsittelee muun muassa Björkin eroa pitkäaikaisesta kumppanistaan Matthew Barneystä. Björk ja Barney erosivat vuonna 2013.Björkin surusta syntyi suurteos , Helsingin Sanomat 28.1.2015 Björk esiintyi Suomessa vuoden 2012 Flow Festivalilla Helsingin Suvilahdessa ja Finlandia-talossa heinäkuussa 2018. Elokuvaura |
Belgia | Belgian kuningaskunta eli Belgia on länsieurooppalainen liittovaltio. Sen naapurimaat ovat Ranska, Saksa, Alankomaat ja Luxemburg. Belgian pääkaupunki on Bryssel, jossa sijaitsee myös huomattava osa Euroopan unionin keskushallinnosta. Belgian pinta-ala on noin 30 500 neliökilometriä ja asukasluku on 11,5 miljoonaa. Asukkaista suurin osa on katolilaisia. Belgia on jakautunut kahteen merkittävään kieliyhteisöön, pohjoiseen hollanninkieliseen Flanderiin ja eteläiseen ranskankieliseen Valloniaan. Maan kolmas virallinen kieli on saksa. Belgian keskeinen sijainti Euroopassa nyky-Ranskan ja Saksan välissä on tehnyt sen alttiiksi suurvaltojen valtapyrkimyksille antiikin Rooman ajoista asti. Nykyisen Belgian aluetta ovat hallinneet niin Kaarle Suuri kuin Habsburgitkin. Belgia itsenäistyi 1800-luvulla ja sillä oli siirtomaita Afrikassa. Maailmansodissa se oli jälleen suurvaltojen välisten kiistojen näyttämönä, ja sotien jälkeen se oli perustamassa Natoa ja Euroopan unionia. |
Bangladesh | Bangladeshin kansantasavalta eli Bangladesh on valtio Etelä-Aasiassa. Lukuun ottamatta lyhyttä rajaa Myanmarin kanssa maan kaakkoisosassa ja Bengalinlahtea maan eteläpuolella Bangladesh on kokonaisuudessaan Intian ympäröimä. Yhdessä Intian Länsi-Bengalin osavaltion kanssa maa muodostaa Bengalin etnis-kielellisen alueen. Nimi Bangladesh tarkoittaa ”Bengalin valtiota” ja kirjoitetaan bengaliksi বাংলাদেশ (lausutaan ). Bangladeshin rajat määriteltiin Intian jaon yhteydessä, kun siitä tuli Pakistanin itäinen osa (Itä-Pakistan), 1 600 kilometrin päässä emämaastaan. Huolimatta yhteisestä uskonnosta alueiden etniset ja kielelliset eroavaisuudet, Länsi-Pakistanin apaattisen hallituksen lisäksi, johtivat Bangladeshin itsenäistymiseen vuonna 1971 šeikki Mujibur Rahmanin hallinnassa. Verisessä Bangladeshin itsenäisyyssodassa maata tuki Intia. Itsenäistymisen jälkeiset vuodet ovat olleet poliittisesti epävakaita, ja maassa on ollut kolmentoista eri valtionjohtajan lisäksi ainakin neljä vallankaappausta. Bangladeshin väkiluku on maailman kahdeksanneksi suurin, mutta maan 144 000 neliökilometrin suuruinen alue sijoittuu maailmassa vasta 94. sijalle. Bangladesh onkin yksi maailman tiheimmin asutuista valtioista, ja pieniä kaupunki- tai saarivaltioita lukuun ottamatta kaikkein tiheimmin asuttu. Se on myös maailman kolmanneksi suurin muslimienemmistöinen valtio, mutta Bangladeshin muslimiväestö on kuitenkin jonkin verran Intian muslimivähemmistöä pienempi. Maantieteellisesti Bangladeshia hallitsee hedelmällinen Gangesin–Brahmaputran suisto: maa kokee vuosittaisia monsuunitulvia ja trooppiset hirmumyrskyt ovat yleisiä. Bangladesh on perustajajäsenenä SAARC:ssa (South Asian Association for Regional Cooperation) ja BIMSTECissa (Bay of Bengal Initiative for Multi-Sectoral Technical and Economic Cooperation) sekä jäsenenä Islamilaisessa yhteistyöjärjestössä ja D-8:ssa (Developing 8 Countries). Maantiede Bangladesh sijaitsee alavalla Gangesin-Brahmaputran suistoalueella. Suiston muodostavat toisiinsa yhdistyvät joet Ganges (paikallinen nimi Padma tai Pôdda), Brahmaputra (Jamuna tai Jomuna) ja Meghna sekä niiden sivujoet. Jokien tuoma tulvamaa on luonut yhden maailman hedelmällisimmistä tasangoista. Suurin osa Bangladeshista on 0–10 metrin korkeudella merenpinnasta, ja merenpinnan noustessa metrillä maan alueesta noin 10 prosentin uskotaan jäävän veden alle. Esimerkiksi kesällä 2007 puolet maasta oli veden alla. Bangladeshin korkein kohta on Mowdokin vuoristossa 1 052 metrin korkeudessa Chittagong Hill Tractsin alueella maan kaakkoisosassa.Summit Elevations: Frequent Internet Errors. Merkittävä osa maan rannikosta muodostuu soistuneesta viidakosta, Sundarbansista, maailman suurimmasta mangrovemetsästä, jolla on monimuotoinen eläin- ja kasvikanta. Alueella asuu muun muassa intiantiikereitä. Vuonna 1997 Sundarbans julistettiin vaarantuneeksi. Bangladesh sijaitsee Kravun kääntöpiirillä. Maan ilmasto on trooppinen; leuto talvi kestää lokakuusta maaliskuuhun, ja kuuma, kostea kesä maaliskuusta kesäkuuhun. Lämmin ja kostea monsuunikausi, joka tuo suurimman osan maan vuotuisesta sademäärästä, kestää kesäkuusta lokakuuhun. Luonnonkatastrofit, kuten tulvat, trooppiset syklonit, tornadot ja vuorovesiportaat ovat lähes jokavuotinen ongelma. Niiden vaikutuksia pahentavat metsien hakkuut ja eroosio. Bangladeshissa, Chittagongin kaupungin eteläpuolella, sijaitsee maailman pisin luonnollinen ja katkeamaton hiekkaranta, 120 kilometriä pitkä Cox's Bazar. |
Benoît Mandelbrot | Benoît B. Mandelbrot (20. marraskuuta 1924 Varsova, Puola – 14. lokakuuta 2010 Cambridge, Yhdysvallat) oli ranskalainen matemaatikko, jonka ansiosta suuri yleisö kiinnostui fraktaaligeometriasta. Ura Mandelbrot syntyi Puolassa mutta asui nuoruutensa Ranskassa, jonne perhe pakeni Hitlerin vainoja 1930-luvulla hänen ollessaan yksitoistavuotias. Hänen perheellään oli akateeminen tausta: äiti oli lääkäri ja setä Szolem Mandelbrot oli kuuluisa pariisilainen matemaatikko, joka opetti hänelle matematiikkaa. Mandelbrot opiskeli sodan jälkeen Ranskassa ja Kaliforniassa ja väitteli tohtoriksi vuonna 1952. Hän aloitti IBM:n tutkijana 1958 ja oli yrityksen palveluksessa vuoteen 1987, jolloin hän jäi eläkkeelle vaikkakin jatkoi yhä uraansa tutkijana ja työskenteli professorina Yalen yliopistossa vuoteen 2005. Hän oli sekä Ranskan että Yhdysvaltojen kansalainen. Mandelbrot kehitti Gaston Julian matematiikkaa. Hän kehitti fraktaaligeometrian, ja Mandelbrotin joukkona tunnettu fraktaali on nimetty hänen mukaansa. Hän löysi fraktaalit yrittäessään määritellä Britannian rantaviivan pituutta. Hänen tutkimuksensa olivat kaaosteorian kannalta erittäin merkittäviä, vaikkakin jotkut matemaatikot pitivät häntä ”pop-matemaatikkona”. Hänen teorioidensa sovellutuksia ovat esimerkiksi ohjelmat, joilla voi pakata kuvia ja luoda maisemia animaatioihin. Klassikoksi noussut teos The Fractal Geometry of Nature ilmestyi 1982. Mandelbrot vieraili Suomessa syksyllä 1993 ja luennoi Helsingin yliopistossa. Mandelbrot kuoli haimasyöpään sairaalassa Yhdysvalloissa.Paukku, Timo: Matemaatikko löysi luonnon murtoviivat. (Muistokirjoitus.) Artikkelin verkkoversio. Palkinnot Mandelbrot on saanut muun muassa Wolfin palkinnon fysiikassa (1993) ja jaetun Japani-palkinnon (2003). Teoksia The Fractal Geometry of Nature, 1982. ISBN 0-7167-1186-9 Fractal: Form, Chace and Dimension, 1977. Lähteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Mandelbrotin sivusto Yalen yliopistossa. Korteila, Maria: Japanilaiset palkitsivat fraktaalien isän. Tekniikka & talous 16.1.2003. Luokka:Ranskalaiset matemaatikot Luokka:Ranskalaiset professorit Luokka:Yhdysvaltalaiset matemaatikot Luokka:Yhdysvaltalaiset professorit Luokka:Yalen yliopiston professorit Luokka:Vuonna 1924 syntyneet Luokka:Vuonna 2010 kuolleet |
Blackjack | Blackjack on yksi suosituimmista kasinopeleistä ruletin ja pokerin ohella. Blackjack muistuttaa venttiä. |
End of preview. Expand
in Dataset Viewer.
Dataset Card for lparkourer10/fiwiki-20250201
This dataset is an extracted version of the Finnish Wikipedia dump as of February 1, 2025. It has been processed to facilitate information retrieval and analysis.
Dataset Details
Dataset Description
This dataset contains extracted text from the Finnish Wikipedia, aimed at providing structured and accessible information for natural language processing (NLP) tasks, research, and machine learning applications. It includes raw Wikipedia articles in a processed format suitable for various use cases.
Curated by: lparkourer10
Language(s) (NLP): Finnish
License: CC
Repository: wikipedia-parser
Uses
Direct Use
Training language models
Information retrieval and question-answering systems
Research in NLP and linguistics
Data analysis and knowledge extraction
Out-of-Scope Use
Generating factual claims without verification
Use in high-stakes decision-making without human oversight
Applications requiring structured or tabular data extraction without additional processing
Dataset Structure
[
{
"title": "Article Title",
"text": "Extracted plain text content of the article."
},
{
"title": "Another Article",
"text": "More extracted content."
}
]
Dataset Creation
This dataset was created to provide an up-to-date, structured, and accessible version of the Finnish Wikipedia text for researchers, developers, and machine learning practitioners.
Source Data
The dataset is derived from the official Finnish Wikipedia dump, processed to extract and structure the textual content.
Personal and Sensitive Information
As the dataset is derived from Wikipedia, it may contain biographical information about individuals. Users should be mindful of potential privacy concerns when using the dataset.
Bias, Risks, and Limitations
Wikipedia content is community-curated and may contain biases, errors, or outdated information.
The dataset may not be representative of all perspectives, as Wikipedia articles are written based on available sources.
Recommendations
Users should verify critical information against authoritative sources, be aware of potential biases, and process the dataset as needed for their specific applications.
- Downloads last month
- 17